Villi länsi

Teeman elokuvat ja esitysajat »

Villin lännen teemat tulivat elokuvaan heti 1890-luvun puolivälissä, kun Buffalo Billin lännentähdet poseerasivat Edisonin kameroille. Edwin S. Porterin Suuri junaryöstö (1903) kuului eniten vaikuttaneisiin elokuviin ennen kuin western lajina oli syntynytkään. Aidon lännen kadotessa taru korvasi todellisuuden, hillittömimmillään animaatioissa kuten Wild and Woolfy (1945), joka oli Tex Averylle tyypillinen "tall tale".

Lännenelokuva kukoisti 1910-­luvulta 1920-luvulle sekä vuodesta 1939 1960-luvun alkuun. John Ford oli ahkerana molemmilla suuruudenkausilla. Keltainen nauha (1949), pääosassa John Wayne, oli eleginen ratsuväkitarina, jonka upean Technicolor-kuvauksen toteutti Winton C. Hoch.

Myös Fritz Lang rakasti villiä länttä. Rancho Notorious (1951) oli hänen epäsovinnaisin westerninsä. Cowboyn (Arthur Kennedy) synkkä kostoretki johtaa Chuck-a-Luck -ranchille, jota emännöi ex-saluunalintu Altar Keane (Marlene Dietrich).

1950-luvulla lännenelokuva kehittyi moneen suuntaan. Suosittiin kalliita eepoksia, toisaalta kehittyi lakoninen ilmaisu. Budd Boetticher oli mestari tekemään jänteviä, iskeviä ja pelkistettyjä westernejä, pääosassa Randolph Scott. Elokuvassa Lainsuojattoman jäljillä (1959) olivat mukana myös Karen Steele, Pernell Roberts, James Best, Lee Van Cleef ja James Coburn.

Myös Howard Hawks asetti haasteekseen tehdä mahdollisimman perusjuoninen ja koruton lännenelokuva. Rio Bravon (1959) kiehtovuus perustuu ensembleen, jossa John Waynen rinnalla ovat Dean Martin juoppona, Ricky Nelson nuorukaisena, Angie Dickinson uhkapelurina, Walter Brennan vanhuksena ja Ward Bond hyväätarkoittavana amatöörinä.

Vanhan Hollywoodin jälkeen puhalsivat uudet tuulet. Monte Hellman teki Samuel Beckettin hengessä eksistentialistisen lännenelokuvan Hän ampui ensin (1966), pääosissa Jack Nicholson ja Warren Oates.

Lännenelokuvasta tuli mahtilaji eurooppalaisissa yhteistuotannoissa italialaisten johdolla. Sergio Leonen Hyvät, pahat ja rumat (Italia / Espanja / USA 1966), dollaritrilogian kolmas osa, toi "hyvän" Clint Eastwoodin "the man with no name" -hahmon rinnalle Eli Wallachin ("paha") ja Lee Van Cleefin ("ruma") ja yhdisti absurdiikkaan historiallista epiikkaa.

Kun Production Code lakkautettiin vuonna 1968, amerikkalaiseen elokuvaan tulivat ikärajat, ja verisen väkivallan kuvaus mahdollistui. Sam Peckinpahin Hurja joukko (1969), "lännen lopun" tarinoista väkevin, kosketti Vietnamin sodan aikakauden kipeitä tuntoja, pääosissa William Holden ja Robert Ryan.

Arthur Penn uudisti lännenelokuvaa huikealla, veijarimaisella pikareskitarinallaan Pieni Suuri Mies (1970). Siinä 121-vuotias mies (Dustin Hoffman) muistelee elämäänsä uudisraivaajana, intiaanina ja Little Big Hornin veteraanina.

Tanssii Susien Kanssa (1990) on sekin elokuva, jolla on valkoisen intiaanin nimi. Esikoisohjaajana kunnostautui Kevin Costner, William S. Hartin ja Gary Cooperin "strong, silent man" -perinteen viimeisin jatkaja amerikkalaisessa elokuvassa. Tarina sisällissodan veteraanista, josta tulee sioux-heimon jäsen, kuvattiin uljaasti Etelä-Dakotan maisemissa.

Antti Alanen