Serge Gainsbourg
Serge Gainsbourg (1928-1991) on ranskalaisen populaarikulttuurin näkyvimpiä hahmoja. Hän oli laulaja ja musiikintekijä, mutta myös näyttelijä ja omaleimainen elokuvaohjaaja.
Musiikintekijänä Gainsbourg ällistytti monipuolisuudellaan. Hän sävelsi afrokuubalaista jazzia, yhdisteli progressiivista rockia viileään puhelauluun ja rakensi pop-hittejä Chopinin pohjalta.
Kaikilla aloilla hän oli provokaattori, jonka töistä ei puuttunut erotiikkaa ja perversioita. Yhdessä Jane Birkinin kanssa laulettu orgastinen Je t’aime.. moi non plus kiellettiin monien maiden radioissa. Tosielämässä Gainsbourg keräsi ympärilleen kauniita naisia. Hän heilasteli Brigitte Bardotin kanssa ja teki Blow-Upissa yläosattomissa esiintyneestä Birkinistä elegantin tähden.
Alkoholismi oli Gainsbourgin tavaramerkki, mutta lopulta se uuvutti hänet. Hautajaisissa presidentti François Mitterrand kutsui häntä “meidän aikamme Baudelaireksi ja Apollinaireksi”.
Gainsbourgin ura alkoi kapakkapianistina. Ensimmäisillä levytyksillään hän esitti kulmikasta chansonia. Tältä ajalta on Tanssitteko kanssani..? (1959), pikkutuhma Brigitte Bardot -komedia, jossa Gainsbourg näyttelee valokuvaajaa.
Myöhemmin Velvet Undergroundin solistina kuuluisaksi noussut Nico teki pääosadebyyttinsä Striptease-tytössä (1963), jossa Gainsbourg esittää pianistia.
Georges Lautnerin Timanttiketussa (1968) Gainsbourg tekee harvinaisen cameon omana itsenään. Hän esittää teemakappaleen Requiem pour un con studiossa, jossa Jean Gabinin näyttelemä poliisietsivä vierailee.
Gainsbourg sävelsi musiikin yli 40 elokuvaan. Soundtrackeista arvostetuimpia on sensuelli Manon 70. Elokuva (1968) on Abbé Prévostin skandaaliromaanin päivitys: Catherine Deneuve näyttelee miessuhteissaan huoletonta pariisilaiskaunotarta.
Katmandun kirous (1969) varoitteli hippimatkailun riskeistä. Birkin näyttelee Nepalissa huumeisiin haksahtavaa kukkaislasta. Gainsbourg tekee kelmiroolin. Intialaisvaikutteinen soundtrack ei ole ajan hampaan syömä, toisin kuin hauskasti camp elokuva.
Pierre Koralnikin visuaalinen rikosilottelu Cannabis (1970) on harvoja elokuvia, joissa Gainsbourg esittää pääosaa. Hän on amerikkalainen palkkamurhaaja Serge, ja Jane Birkin on seksikäs Jane. Gainsbourg myös sävelsi upean musiikin.
Hevosvarkaat (1971) on viime vuosisadan alun puolanjuutalaisten yhteisöön sijoittuva historiallinen komedia. Abraham Polonskyn elokuvassa Serge ja Jane näyttelevät kihlaparia.
Emma
nuelle-ohjaaja Just Jaeckinin Madame Claude (1977) on jännäri luksusprostituutiosta ja vakoilusta. Elokuvan vahvinta antia ovat Klaus Kinskin sivurooli, Jaeckinin suorasukainen pehmopornoestetiikka ja sitä tukeva Gainsbourgin musiikki.
Diskohitti Sea, Sex and Sun kuultiin ensimmäisen kerran Hyvästi Emmanuellessa (1978), Sylvia Kristelin näyttelemän “seksin ylipapittaren” kolmannessa seikkailussa. “Pidän hänen neroudestaan ja määrätietoisesta juomisestaan, tavasta jolla hän tuhoaa itseään luodessaan, tietoisesti, ikään kuin uhraus olisi välttämätön”, Kristel ihaili Gainsbourgia muistelmissaan.
Hävyttömän esikoisohjauksensa Je t’aime moi non plusin (1976) Gainsbourg nimesi suurimman hittinsä mukaan. Sarjakuvamaisista alkuteksteistä lähtien elokuvassa on karnevalistinen vire, mutta huumoria ei alleviivata. Birkin on huoltoaseman baarin poikamainen Johnny, johon homoseksuaali roskakuski Krassky (Andy Warholin löytö Joe Dallesandro) ihastuu. Ongelmia seuraa sängyssä, sillä komistus haluaa vain anaaliseksiä. Gérard Depardieu vierailee eläimiinsekaantujan roolissa.
Georges Simenon -filmatisointi Equateur (1983) on Gainsbourgin ohjauksista maltillisin, mutta rohkeita seksikohtauksiakin on. 1950-luvun Gaboniin sijoittuva siirtomaatarina kertoo miehestä (Francis Huster), joka rakastuu murhaajaan (Barbara Sukowa).
Charlotte For Everin (1986) omaelämäkerralliset elementit ovat ilmeisiä. Serge on Stan, viinaanmenevä elokuvakäsikirjoittaja, jonka loiston päivistä on kauan. 15-vuotias Charlotte esittää hänen tytärtään – Charlottea. Elokuva on sekä isän rakkauskirje lapselleen että likaisen vanhan miehen ilkikurinen fantasia: Stan viettelee tyttärensä ystäviä.
Kalle Kinnunen
Sarja on toteutettu yhteistyössä Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin kanssa.
- Orionin kevät 2012
- Esityskalenteri
- Mediakasvatus
- Aluesarjat
- Kino Tulio
- Vuokraa Orion
- Verkkokauppa
- Esitysarkisto
- Kevät 2011
- Teema-arkisto
- Kesä 2010
- Kevät 2010
- Syksy 2011
- Kesä 2011
- Syksy 2009
- Syksy 2010
- JUHLAVIIKOT: Isaac Julien
- JUHLAVIIKOT: Luchino Visconti
- Syksy 2010 ajankohtaista
- JUHLAVIIKOT: Jacques Tati
- Selaa virtuaalivihkoa!
- Aki Kaurismäki
- Toiveklassikoita
- Kuukauden elokuva
- Noidan kirot ja RSO
- Charles Chaplin
- Jean Genet 100 vuotta
- Sodankylän elokuvajuhlat 25 vuotta
- Dokumentin ytimessä: selostajat
- R&A: 2000-luvun parhaita
- R&A: Serge Gainsbourg
- Lasten klassikot
- Ihmefilmit ja klassikot lukiolaisille
- Samuel Fuller
- Kanerva Cederström
- Carte blanche à Kanerva Cederström
- Cinemaissí: Meksikolainen kauhu
- Elokuva ja psyyke
- Vichyn Ranska
- Anne Wiazemskyn vierailu peruuntuu lakkojen takia
- Elokuvan historia
- Etelä-Korea
- Jussit 2010
- Kathryn Bigelow
- Andrei Tarkovski
- Kino Tulio - menneet esityssarjat
- Kuukauden nettivieras
- Yhteystiedot
Seuraavaksi Orionissa
Lue lisää elokuvista ja osta liput.
| lauantai 04.02.2012 | 16:00 | MAA JÄRISEE | 19:00 | JULES JA JIM - RAKKAUDEN HYMY | 21:00 | PURPLE RAIN |
| sunnuntai 05.02.2012 | 16:00 | RISTO RÄPPÄÄJÄ | 17:45 | JULES JA JIM - RAKKAUDEN HYMY | 19:45 | VILLI SYDÄN |
Kaikki näytökset löydät näytösluettelosta
