Rauni Mollberg

Rauni Antero Mollberg, "Molle" (1929–2007), oli vuodesta 1989 ensimmäinen elokuvataiteen piiristä valittu akateemikko. Takana oli silti vain neljä pitkää elokuvaa, sillä hänen päätyönsä vuosina 1968–1986 oli Yleisradion TV2:n teatteriosaston ohjaajana.

Maa on syntinen laulu (1973) oli arvostelu- ja  katsojamenestys. Mollbergin ensimmäinen pitkä voitti kolme Jussi-palkintoa, mutta keräsi elokuvateattereihin yli 700.000 katsojaa, nykykatsannossa huikean määrän. Elokuva pohjasi lappilaiskirjailija Timo K. Mukan kiisteltyyn romaaniin (1964), joka käsittelee seksuaalisuutta, uskontoa ja kuolemaa 1940-luvun Lapissa. Minkä Mukka kuvasi lyhyesti ja elävästi, Mollberg laittoi hehkumaan väreissä tavalla, jota ei aiemmin ollut suomalaisessa elokuvassa nähty. Tabuaiheiden realistisuus värisyttää katsojia yhä.

Aika hyvä ihmiseksi (1977) perustui kuopiolaisen kirjailijan Simo Puupposen, nimimerkki Aapelin, kolmeen romaaniin. Pikku Pietarin piha, Meidän herramme muurahaisia ja Pekko, runoilijan poika innoittivat komediaan. Ihmisläheisen 1920-luvulle sijoittuvan kaupunkilaistarinan kruunasivat eläväiset näyttelijäsuoritukset. Näyttelijät Raili Veivo, Irma Seikkula ja Toivo Mäkelä palkittiin Jussilla, jonka sai myös ohjaaja.

Milka (1980) tarkoitti paluuta Timo K. Mukkaan. Tabu (1965) oli herättänyt ansaittua huomiota ja melkomoista paheksuntaa. Pro Finlandia –mitalin saanut Mollberg ei kuitenkaan tyytynyt toistamaan esikoiselokuvansa riuskaa henkeä, vaan keskittyi kokeilemaan, tunnelmoimaan ja tyylittelemään. Usko, rakkaus ja seksuaalisuus ovat keskiössä, mutta nuoren päähenkilön tunnelmia peilataan myös silloin, kun maailma asettuu painollaan pientä ihmistä vastaan. Jälleen kerran myös näyttelijäsuoritukset ovat loistoluokkaa, kuten myös Kari Rydmanin paisuttelua välttävä musiikki.

Tuntematon sotilas (1985), uudelleenfilmatisointi Väinö Linnan romaanista, oli aikaansa edellä. Vaikka elokuva kuin elokuva pakkaa vanhenemaan kahdessakymmenessä vuodessa, jotkin elokuvat rakentavat ympärilleen ajattomuuden auran. Mollbergin Tuntematon on yksi niistä. Lähes 600.000 katsojalla se oli yleisömenestys.

Näyttelijävalinnat osoittavat hyvän castingin merkityksen. Nuoret, lähes tuntemattomuudesta riipaistut näyttelijät kohosivat toisiin sfääreihin Mollbergin ohjauksessa. Siirtymä Edvin Laineen sketsimäisyydestä realistisempiin tunnelmiin aiheutti sydämentykytystä ja purnausta katsomossa niin kuin aina, kun klassikko rakennetaan uudestaan uusista lähtökohdista.

Ystävät, toverit (1990) ja Paratiisin lapset (1994) jäivät "Mollen" viimeisiksi elokuviksi. Niiden tietty kokeellisuus ja peittelemättömän teatraalinen ilme koettiin uutta populaaria suuntaansa vasta hapuilevassa suomalaisessa elokuvissa kummajaisiksi. Arvostelijat leimasivat elokuvat kylmästi ja katsojat kaikkosivat elokuvateattereista – kohtalo, joka vaivasi koko Suomen elokuvakulttuuria 1990-luvun alussa. Juuri siksi näitä elokuvia kannattaa katsoa nyt uusin silmin.

Jari Sedergren

Lauantaina 22.5. klo 14–16.30 keskustelutilaisuus Mollen ihmisiä kameran edessä ja takana • mukana Rauni Mollbergin työtovereita • yhdessä Molle-seuran kanssa • vapaa pääsy