Pedro Almodóvar

Teeman elokuvat ja esitysajat »

Mielikuva Espanjasta ei ole ollut entisensä Pedro Almodóvarin elokuvien jälkeen. Hän loi sykkivän modernin ilmeen diktaattori Francon jälkeen ripeästi uudistuvalle maalle. Almodóvarin elokuvat ovat hersyviä sukelluksia värikylläiseen intohimojen labyrinttiin, joissa sukupuolet sekoittuvat, rakkaus ja viha limittyvät ja huumori elää yhdessä ahdistuksen kanssa. Almodóvarin tie La Manchan köyhältä maaseudulta Madridin punkahtaviin vaihtoehtopiireihin (Movida-liike) ja lopulta yhdeksi maailman tunnetuimmista elokuvaohjaajista on huima, kuin elokuvista.

Elokuvanteon Almodóvar aloitti kokeellisilla ja härskeillä 8 mm:n lyhytelokuvilla, jotka nauttivat suurta suosiota Madridin yöelämässä. Underground-ajoista tutut huumekauppiaat, drag queenit, prostituoidut ja transvestiitit ovat päähenkilöinä myös Almodóvarin varhaisissa elokuvissa. "Tarina vahvoista ja haavoittuvaisista ihmisistä, jotka omistautuvat intohimolle, jotka kärsivät rakkaudesta ja jotka pitävät hauskaa" kuvasi Almodóvar kengännauhabudjetilla syntynyttä esikoisohjaustaan Pepi, Luci, Bom, mutta luonnehdinta sopii hyvin myös hänen seuraavaan elokuvaansa Intohimojen labyrintti (1982). Nymfomaani pop-tähti Sexilia ja miehistä kiinnostunut Tiranan keisarin poika Reza rakastuvat toisiinsa Madridin punkahtavassa sykkeessä. Yökerhokohtauksessa esiintymislavalla on ohjaaja itse.

Yön sisarissa (1982) esiintyvät jo Almodóvar tulevat kiintopisteet, melodramaattinen muoto ja naiset päähenkilöinä. Syntinen, heroiiniriippuvuudesta kärsivä yökerholaulaja Yolanda hakeutuu nunnaluostariin, jonka asukit eivät hekään ole täysin immuuneja maallisille viettelyksille. Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän? (1984) on Almodóvarin kunnianosoitus neorealismille ja kotiäitien vapautusrintaman puolustuspuhe. Kotona ja töissä raatava Gloria on nähtävissä groteskina kuvana espanjalaisesta, jyrkän katolilaisuuden piirissä kasvaneesta vaimosta (avioero laillistettiin Espanjassa vasta 1981).

Intohimon laki (1987) merkitsi merkittävää muutosta Almodóvarin uralla. Aiemmista elokuvista poiketen sen keskiössä ovat miehet ja  se oli myös ensimmäinen elokuva, jonka tekemisessä hänellä oli vapaat kädet. Tuottajana oli hänen yhdessä Augustín-veljensä kanssa perustama tuotantoyhtiö El Deseo. Intohimon lakia on pidetty Almodóvarin omaelämäkerrallisimpana elokuvana. Sen päähenkilönä on runsaasti huomiota herättäneitä elokuvia ohjannut Pablo, joka saa nuoresta ja kokemattomasta Antoniosta (Antonio Banderas) pakkomielteisen rakastajan.

Naisia hermoromahduksen partaalla (1988) oli Almodóvarin kansainvälinen läpimurto ja näyttelijä Carmen Mauran bravuuri. Hän on Pepa, jonka pitkäaikainen miesystävä jättää kylmästi. Seurauksena on kaipuun ja mustasukkaisuuden riivaama värikäs camp-hulluttelu, jossa lainataan mm. Hitchcockia.

Nyrjähtäneessä rakkaustarinassa Sido minut, ota minut (1990) laitoksissa kasvanut Ricki vangitsee elämänsä ensimmäisen ihastuksen, porno- ja b-elokuvissa näyttelevän Marinan. Kepeä Korkeat korot (1991) on puolestaan kolmiodraama, jossa poptähti-äiti ja tämän tytär ovat kisaavat samasta miehestä.

Salaisuuteni kukassa (1995) Almodóvar osoittaa pystyvänsä tekemään myös koskettavaa draamaa. Salanimellä suosittuja rakkausromaaneja kirjoittava Leo on yksinäinen, miehensä menettämistä pelkäävä nainen, jonka identiteetti on kateissa. Myös seuraavaa elokuvaa, Lihan värinää (1997), pidettiin merkkinä hulvattoman ohjaajan kypsymisestä. Elokuva pohjaa Ruth Rendellin dekkariin, mutta siinä ei ole jännärin imua vaan Almodóvar kuvaa halun, koston ja kateuden tuntemuksia ja vaikutuksia miehen näkökulmasta.

Monissa Almodóvarin elokuvissa viitataan klassisiin Hollywood-elokuviin ja hän on tunnetusti Douglas Sirkin melodraamojen ihailija. Kaikki äidistäni (1999) inspiroijana ovat Joseph L. Mankiewiczin Kaikki Eevasta ja Tennessee Williamsin näytelmä Viettelysten vaunu. Dramaattisen alun saattelemana Manuela lähtee etsimään käsiinsä poikansa isää Barcelonan syrjäisille kujille narkkareiden, prostituoitujen ja transvestiittien valtakuntaan.

Puhu hänelle (2002) on koskettava elokuva miehistä ja miesten välisestä ystävyydestä, joka syttyy kun heidän koomassa olevat rakastettunsa eivät voi kuulla heitä. Myös Huono kasvatus (2004) on mies-elokuva, jonka film noir -sävyissä Almodóvar palaa ikäviin nuoruuden kokemuksiinsa katolilaisen kirkon kanssa

Volverin (2006) keskiössä ovat jälleen naiset. Ohjaaja on todennut sen olevan "kunnianosoitus äideille", jotka auttavat ja rakastavat meitä, kuoleman jälkeenkin. Elokuvassa Almodóvar palaa juurilleen (volver = paluu) La Manchaan, joka on myös hänen äitinsä syntymäpaikka.

Almodóvarin uusin elokuva Särkyneet sydämet (Los abrazos rotos, 2009) on ensi-illassa 14. elokuuta.

Pasi Nyyssönen