KUNNIATTOMAT PASKIAISET

Quentin Tarantino on luonut uran tekemällä elokuvia, jotka muodostuvat itsetietoisista intertekstuaalisista viittauksista genre-elokuviin. Suurimmaksi osaksi Tarantinon elokuvat ovat rakentuneet rikoselokuvien lajityypin ympärille. Kunniattomat paskiaiset on Tarantinon näkemys sotaelokuvasta.

Kunniattomat paskiaiset kertoo amerikkalaisesta kaukopartiosta, joka käy sissisotaa Toisen Maailmasodan aikaisessa Ranskassa saksalaismiehittäjiä vastaan. He sotkeutuvat mukaan ranskalaisnaisen kostoretkeen sekä Adolf Hitlerin yllätysvierailuun Pariisissa.

Kunniattomat paskiaiset on saanut nimensä Enzo G. Castellarin vuonna 1978 ohjaaman elokuvan Panssarijunalla Helvettiin (Quel maledetto treno blindato) englanninkielisestä nimestä. Mitään muuta yhteistä elokuvilla ei juuri ole. Panssarijunalla Helvettiin on suoraviivainen sotaseikkailu 1960-luvun vastaavien elokuvien, kuten Likaisen tusinan (The Dirty Dozen, 1967), hengessä. Kunniattomat paskiaiset on vuorostaan enemmänkin postmoderni aikuisten satu.

Kunniattomien paskiaisten elokuvallisina esikuvina mainitaan usein italialaiset westernit, mutta se on myös paljon velkaa vanhoille sotaelokuville. Vaikka se ei olekaan selkeästi perinteinen sotaseikkailu, niin se on saanut vaikutteita myös varsinaisista propagandaelokuvista. Playboylle antamassaan haastattelussa Tarantino mainitsee yhtenä elokuvan esikuvistaan olleen Nick Grinden vuonna 1942 ohjaama Hitler – Dead or Alive. Siinä amerikkalainen miljonääri palkkaa kolme rikol-lista matkaamaan Saksaan ja tappamaan Adolf Hitlerin. Miehet hyppäävät laskuvarjolla Eurooppaan ja pääsevät kulkemaan sota-alueella ongelmitta. Keskitysleiriltäkin karataan käden käänteessä. Lopulta miehet löytävät Hitlerin, nöyryyttävät häntä ja ajavat häneltä viikset. Saksalaiset sotilaat eivät tunnista Hitleriä ilman viiksiä ja teloittavat hänet. Elokuvan lopussa katsojalle tarjotaan kannustavia isänmaallisia sanoja. Sodan aikana tehtiin monia muitakin elokuvia, jossa vihollista tai vihollisjohtajaa pyrittiin epäinhimillistämään mahdollisimman paljon. Kunniattomista paskiaisista puuttuu sota-ajan elokuvien aatteellinen vihollisen tuhoamisen oikeuttaminen. Tarantinon elokuvassa väkivalta oikeutetaan enemmänkin sen tuoman shokkiarvon takia.

Kunniattomat paskiaiset esittelee sarjakuvaversion Toisesta Maailmansodasta. Se välittää viimeisen 70 vuoden aikana sodasta tehtyjen kioskikirjojen henkeä. Se unohtaa menneisyyden ja luo oman sisäisen todellisuutensa, joka on olemassa suhteessa elokuvahistoriaan eikä maailmanhistoriaan. Eikä kukaan odottaisikaan mitään muuta Quentin Tarantinolta.

- Mikko Launis 18.12.2012. Tietolähteet: Playboy www.playboy.com/playground/view/interview-quentin-tarantino