URGH! A MUSIC WAR

Derek Burbidgen elokuva on parituntinen sikermä konserttitaltiointeja, jotka pääosin on kuvattu Los Angelesissa, New Yorkissa, Lontoossa ja Frejusin roomalaisessa amfiteatterissa Pariisissa elo- ja syyskuussa 1980. Kyseessä on kavalkadi ns. uuden aallon rockia, ei millään muotoa täydellinen läpileikkaus eikä kaikille oikeutta tekevä. Yhtyeitä on yli 30 ja monet niistä hajosivat ennen kuin elokuva lähti kiertämään maailmaa. Kullekin yhtyeelle on suotu yksi kappale paitsi hankkeen keulakuvalle, The Policelle, joka aloittaa elokuvan numerollaan ”Driven to Tears” ja päättä sen ”Roxanneen”.

Tämänkaltaiset kokoelmat suosivat poikkeuksia. Niinpä ilmavasti ja liikkuvasti poppiaan soittavan The Policen ja hiuksianostattavan ahdistuneen The Gang of Fourin lisäksi mieleen jäävimmät esitykset tarjoavat sopraanomefisto Klaus Nomi ja hänen loistobändinsä ”shockabillybändi” Cramps, uhitteleva poptyttö Joan Jett, jännittävän Pere Ubu ja rennot tanssiyhtyeet Steel Pulse ja UB40.

Omaa vahvaa persoonallisuutta tai näkökulmaa elokuvalla ei ole. Yhtyeet ja musiikki puhuvat puolestaan, jos ovat puhuakseen. Kolmen minuutin kiihkeät purkaukset henkivät sykkeen, johon leikkaus antaa lisäpotkua. Toteutus on siisti ja huolellinen. Kamera ei kikkaile, vaan kuvaa lavailmeen sellaisena kuin yleisö sen näkee. Silloin kun kamera sukeltaa vellovaan yleisömassaan, se pystyy ilmentämään esiintyjän ja katsojan välittömän kontaktin.

- Helena Yläsen (1982) ja muiden lähteiden mukaan