THE BLUES 1: FEEL LIKE GOING HOME

Musiikki voi olla identiteetin, historian, yhteisön ja vastarinnan muoto. Mitä bluesiin tulee, Corey Harris kiteyttää avausselostuksessaan: "Blues on se asia, jota mustilta ei voi koskaan ottaa pois". Feel Like Going Home on avausjakso seitsenosaisessa sarjassa The Blues: A Musical Journey. Ensimmäinen jakso vie meidät kolmelle matkalle. Ensimmäinen on maantieteellinen, ja siinä kuljetaan syvän etelän kuisteilta Länsi-Afrikkaan. Toinen on matka blueslegendojen historiaan. Kolmas matka vie musiikkiin itseensä sekä arkistotallenteiden että live-esitysten kautta. Corey Harris on oppaamme kaikilla kolmella toisiinsa kytkeytyvällä polulla.
    Alabamassa ja Mississipissä, varsinkin deltan alueella, Harris kohtaa legendat kuisteillaan ja takapihoillaan. Bluesin henki tuntuu siellä edelleen. Blues kumpusi työstä, jota afrikkalaisamerikka-laiset joutuivat tekemään puuvillapelloilla ja vastaavissa töissä. Sam Carr soitti rumpuja Robert Nighthawkille. Willie King selvittää bluesin kiertoilmaisuja. Erityisen merkittävä on Otha Turner, joka soittaa fifa-ruokopilliä. Sen merkitys on syvä, sillä fifan ja rumpujen soitto oli kuolemanrangaistuksen uhalla kiellettyä ennen sisällissotaa. Scorsese toteaa, että jotakin pysyi elossa tuon musiikin kautta sukupolvesta toiseen. Kyseessä oli kulttuurin eloonjäämisen teko.
   Arkistokuvien kautta puhe kääntyy legendoihin kuten Son House, Robert Johnson, Muddy Waters ja John Lee Hooker. Son Houselle bluesissa on kyse miehestä ja naisesta. Muddy Waters nähdään valokuvassa puku päällä: kun hänen ensimmäinen äänilevynsä oli julkaistu, hän tiesi voivansa läh-teä syvästä etelästä. Robert Johnson kuoli 27-vuotiaana, mutta hänen 29 äänilevynsä vaikutus on ollut mittaamaton. John Lee Hookerin musiikki syntyi deltalla ja iski suoraan ytimeen, vaikka Hooker esiintyikin Detroitissa.
    Matka vie useisiin Länsi-Afrikan maihin, ja siellä bluesin ja länsiafrikkalaisen kulttuurin yhteydet korostuvat. Avainkysymys on rytmi. Polyrytmisen afrikkalaismusiikin rummut vaihtuvat bluesissa toisiin soittimiin, kuten kitaraan. Salif Keita (Mali) sanoo, että aina kun hän kuulee bluesia, hän ajattelee orjuutta. Habib Koitélle yhtymäkohtia ovat melankolia ja pentatonisen asteikon käyttö. Kutsun ja vastauksen rakenne periytyy Afrikasta, ja se on saanut jatkoa bluesissa, gospelissa ja muussa afrikkalaisamerikkalaisessa musiikissa. Harris kohtaa Ali Farka Touren, joka on maassaan kuninkaallinen, ja hän on joutunut soittamaan musiikkia maan tabuja rikkoen. "Sielumme ja hen-kemme ovat samat". Toure kommentoi laajimmin myös John Lee Hookeria: "Tämä on jotakin, mikä kuuluu meille. Mutta se on erilaista".
    Matkailijoiden joukkoon kuuluu myös Alan Lomax, joka äänitti 1930- ja 1940-luvuilla musiikkia Kongressin kirjastolle, myös ensimmäisenä Leadbellyn laulua. Scorsese lausuu Lomaxin varoituksen, ettemme saa automaattisen, massalevitteisen videomusiikin aikana hävittää parasta kulttuurissamme. Feel Like Going Home tarjoaa runsaasti historiallista tietoa. Arkistoaineiston häikäisevä runsaus herättää historian eloon. Se luo yhteyksiä bluesin ja afrikkalaisen musiikin välille ja selvittää soitinnuksen, rytmien ja tunteen yhteyksiä.

– Documentary Site, nimetön ylläpitäjä "admin" 7.11.2010 (http://www.documentarysite.com/?p=61) AA 9.2.2012