KINOKONSERTTI DZIGA VERTOV

1920-luvun lopulla Vertovin ja Moskovan Goskinon välit viilenivät. Vertov oli tyytymätön työskente-lyolosuhteisiin ja elokuviensa levityksen rajoituksiin. Lopullisesta erosta on erilaisia näkemyksiä. Vertovin ja Goskinon tiet erkanivat joko yhteisymmärryksessä tai sitten hänelle osoitettiin kylmästi ovea. Ukrainan neuvostotasavallan elokuvastudio tarjosi hänelle oitis mahdollisuutta ja Vertov suostui sillä ehdolla, että hän saisi viimeistellä Mies ja elokuvakamera -elokuvansa (1929). Ehtoihin suostuttiin, mutta ohjaajan oman lempilapsen edelle oli asetettava studion panos lokakuun 10-vuotisjuhlintaan. Tuloksena syntyi Yhdestoista vuosi (1928). Nimi mahdollisti elokuvan statuksen vallankumouksen juhlaohjelmistoon kuuluvana vaikka se valmistuikin vasta kun juhlavuosi oli ohitettu.  Vertovin mukana Ukrainaan siirtyivät myös läheiset työtoverit ja sukulaiset, veli Mikhail Kaufman ja vaimo Elizaveta Svilova.
  
Yhdennessätoista vuodessa Vertov jatkoi Kinopravdasta tutuksi tulleita muotokokeilujaan, joita ei enää 1920-luvun lopun Neuvostoliitossa otettu avosylin vastaan. Leningradilaisen Zizn Isskustva -lehden marxilainen elokuvakriitikko Shatov totesi elokuvasta seuraavaa: "Vertov ja hänen kuvaa-jansa Kaufman saavuttavat äärimmäisen kompleksin montaasin ja kuvaustrikkien avulla lähes ab-soluuttisen ei-esittävän, abstraktin liikkeen 'puhtaassa muodossaan'. Tämä haiskahtaa vahvasti länsieurooppalaisten dadaistien ja heidän kaltaistensa idealistiselta ei-objektiiviselta konstruktivismilta. Ei voida kieltää, etteivätkö nämä kaikki nelinkertaiset päällekkäisvalotukset, takaperin kuvaukset ja niin edelleen ja niin edelleen ole hyvin miellyttäviä ja usein häkellyttäviä. Niiden toteutta-minen on vaatinut huomattavan suurta 'makua' ja taitoa. Mutta mitä muuta kuin silmää miellyttävää 'spektaakkelia spektaakkelin tähden' voi tällainen Lokakuun [vallankumouksen] juhlavuosielokuva tarjota katsojalle?!"
  
Shatov ja hänen kaltaisensa syyttivät elokuvaa formalismista, josta muutamaa vuotta myöhemmin oli yleensä seurauksena lippu Siperian junaan. Kaikki aikalaiskriitikot eivät pitäneet elokuvaa tietoisen vastavallankumouksellisen estetiikan ilmentymänä, vaan yksinkertaisesti huonosti leikattuna. Tekijöiden taitamattomuus oli korjattavissa uudelleenleikkauksella, jopa ilman että elokuvaa tarvitsisi lyhentää, kuten ukrainalainen Belsky visioi.
  
Vertov itse oli varautunut kritiikkiin. Elokuvansa esittelyssä 1928 hän valisti katsojia siitä että Yhdestoista vuosi on "kirjoitettu puhtaimmalla elokuvakielellä, 'silmän kielellä', Yhdestoista vuosi on kirjoitettu sosialistisella kielellä, joka on näkyvän maailman kommunistista tulkintaa".

– 12.4.2006 Pasi Nyyssönen Yuri Tsiviania (Le Giornate del Cinema Muto 2004 -katalogi) ja Michelson & O'Brien, Kino-Eye. The Writings of Dziga Vertov –teosta hyödyntäen.