BUSTER KEATONIN PARHAITA

USA

Vuosina 1920–23 Buster Keaton toteutti 19 kaksikelaisen lyhytelokuvan sarjan, jossa hämmästyttää teosten moni-ilmeisyys. Keaton ei kertaakaan toista gagia tai juonikuviota. Jokainen elokuva näyttää harjoitustyöltä matkalla kohti pitkien komedioiden kypsää kautta. Esimerkiksi Kalpeanaama ennakoi Kenraalia tavassaan käyttää suuria ihmisjoukkoja vasten luonnollisia ympäristöjä.
 

Paleface
Kalpeanaama

Kalpeanaama alkaa kohtauksella, jossa valkoiset öljynetsijät huijaavat intiaaneilta näiden maan. Syntyy päätös: "Tappakaa ensimmäinen valkoinen mies, joka tulee portin läpi". Tietysti tämä valkoinen mies on juhlallinen, lättähattuinen pikkumiehemme keräilemässä perhosia. Hän joutuu vangiksi, polttoroviolle, mutta ihmeenomaisen pelastumisensa ansiosta kohoaa intiaanien päälliköksi ja palaa vielä naimaan entisen päällikön tyttären. Elokuvan tärkein anti on kuitenkin jaksoissa, joissa Keaton esittelee ketteryyttään ja rohkeuttaan tavalla, joka ennakoi hänen pitkien elokuviensa huimapäisiä numeroita. Jo varhain hän oivalsi tällaisten vaarallisten gagien erikoisen voiman ja pystyi esittämään ne yhtä luontevasti kuin muut hengittävät. Ne kuvattiin ilman trikkejä pitkinä otoksina, ja ne näyttäytyivät yhtä rehellisinä kuin Keaton itse.

 

The Playhouse
Teatteri / Näyttämöllä

Teatteri kuuluu Keatonin oudoimpiin ja hienoimpiin lyhytkuviin. Tällä kertaa Keaton asetti tehtäväkseen ratkaista joukon moninkertaisen valotuksen työläitä teknisiä ongelmia. Teatterimiljöö lukuisine numeroineen on suoraa muistumaa Keatonin vaudevilleajoilta. Hän esittää teatterin unelmoivaa apumiestä, joka rakastuu toiseen esiintyvistä kaksosista ja joutuu itse sijaisesiintyjäksi. Elokuva alkaa teknisesti upealla unijaksolla, jossa Keaton esittää teatterin kaikkia rooleja, jopa naiskatsojia. Muiston ja magian sekoitus on vahva. The Playhouse on Keatonin kaikista elokuvista unenomaisin, sen surrealistinen säteily juontuu hänen menneisyydestään ja piilotajunnastaan.
 

Cops
Jeparit

Elokuvassa Jeparit huipentuivat Keatonin varhaiskauden jatkuvat menestykset ja taiturimaisimmat gagit. Keaton esittää "rehellistä työmiestä", joka saa mielitietyltään neuvon hankkiutua liikemieheksi. Vain varakas mies kelpaa tytön aviokumppaniksi. Kohtalon oikusta, täydellisen tietämättömänä ja viattomana Keaton joutuu rikollisen osaan ja koko New Yorkin poliisivoimien takaa-ajamaksi. Elokuvan päätös on varsin omalaatuinen ja paljon lähempänä murhenäytelmää kuin farssia, sen outo ja surrealistinen melankolia on yhtä salaperäistä kuin se on ahdistavaa.

 – David Robinsonin (Buster Keaton, 1965) ja muiden lähteiden mukaan