ONCE UPON A TIME IN CHINA 1

Fei-Hung Wong (1847-1924) ei ole elokuvien päähenkilönä suinkaan uusi kohde. Vuosina 1949-2001 hän on ollut päähahmo ainakin 200 elokuvassa, ja jo 1930-luvulta lähtien hänet tunnetaan monien toimintaromaanien sankarihahmona. Kyse on siis kiinalaisen kulttuurin keskiössä olevasta tunnetusta hahmosta. Nyt Wongia näyttelee Jet Li, mutta tunnetuin hahmo on epäilemättä Tak-Hing Kwan, joka henkilöi Wongia yli sadassa elokuvassa.

Fei-Hung Wong oli taistelulajien mestari, joka käy tässä 1800-luvun lopulle sijoittuvassa elokuvassa taistelua Kiinan (ja Vietnamin) imperialistisesti jakaneita Ranskaa, Englantia ja Amerikkaa vastaan. Kun Yee-täti palaa Yhdysvalloista täysin länsimaistuneena, Wong omaksuu suojelijan roolin. Korruptoituneet virkamiehet, suoranaiset petturit ja laiton orjarinki antavat kukin oman haasteensa diplomaattista ja rauhanomaista, vaikkakin kansallismielistä ratkaisua hakevalle.

Suojelutehtäväkin osoittautuu hankalaksi tehtäväksi sen jälkeen Wongin taistelukoulu ja sen kouluttama sotaväki osallistuvat koviin katutaisteluihin sekä vieraiden että paikallisten hallitusten kanssa. Wongin sotilaat pidätetään ja Wong itse asetetaan tekaistujen syytteiden perusteella kotiarestiin. Kun Yee-täti sitten kidnapataan, Wongin mitta on täysi.

Elokuvan teemoja ovat siis perinteiseen tapaan dikotomiat rauhanomaisuus vs. taistelu ja kansallinen vs. länsimainen imperialismi. Historiallisesti todellinen Wong opetti yhdeksän poikaansa pidättäytymään väkivallasta ellei heitä uhattu sen jälkeen, kun yksi hänen pojistaan tapettiin paikallisen huumeliigan käsissä. Wongin kolme ensimmäistä vaimoa kuoli varhain, neljäs oli itsekin taistelulajien mestari, ja kuoli 80 vuotta avioliiton jälkeen vuonna 1983.

Taistelujen kiihtyessä jopa Yee-täti joutuu asettamaan länsimaisen ideaalin kysymyksenalaiseksi, mutta toiminnan perusulottuvuutena pysyy kuitenkin kysymys siitä, voiko kung-fun tarjoamilla keinoilla taistella aseita vastaan?

Hark Tsui on hongkongilainen mestariohjaaja, jonka täysipainoisia, värikylläisiä ja juoneltaan rikkaita toimintaelokuvia alkoi Suomeenkin tulla 1990-luvun alussa. Olipa kerran Kiinassa on aasialaisen toimintaelokuvan kategoriassa tunnustetusti yksi parhaimmista, vaikka tietysti Harkin läpimurto-ohjaus Peking Opera Blues (1986) nauttii sekin suurta kunnioitusta alan asiantuntijoiden piirissä. Hark tunnetaan myös taitavana tuottajana, esimerkkeinä Swordsman II (1991) ja  A Chinese Ghost Story (1987, Ching Siu Tung).

Harkin ohjaus on taitava. Joukkotaistelujen näyttävyydestä huolimatta huomio kiinnittyy erityisesti päätaisteluun, jossa kaksi tasavahvaa mestaria kohtaa toisensa. Jos kohta taistelijat käyttävät kaiken mahdollisen tilan taisteluunsa, sitä tekee myös kamera, joka on laskettavissa melkeinpä kolmanneksi taistelijaksi. Tämän armeijan johtajana Hark on loistelias.

– Jari Sedergren 11.3. 2003