MONSIEUR HIRE

SANDRINE BONNAIRE (*1967), joka nousi tähdeksi teini-ikäisenä, ei ole pelännyt haastavia rooleja silloin eikä myöhemminkään. Patrice Leconten ohjaamassa Georges Simenon -filmatisoinnissa Monsieur Hire (1988) Bonnaire esittää yksinäisen, rikoksestakin epäillyn miehen (Michel Blanc) sanattomien toiveiden kohdetta.
***
Patrice Leconten sovitus Georges Simenonin suomentamattomasta romaanista edustaa samaa ranskalaisen ”laatuelokuvan” perinnettä kuin aiheen ensimmäinen elokuvaversio, Julien Duvivierin vuonna 1946 ohjaama Pakokauhun vallassa, pääosissa Michel Simon ja Viviane Romance. Jos 1940-luvulla korostuivat mustan elokuvan sävyiset öiset kaupunkitunnelmat, syyllisyyden merkit, ihmismielen pimeät syvänteet ja nyrjähdykset, niin Leconte irrottaa olemassaolon ahdistuksen aivan arkisesta ja anonyymistä (Brysselissä kuvatusta) lähiöympäristöstä. Jos Pakokauhun vallassa oli tietyssä mielessä "populistinen" elokuva, niin Monsieur Hire on intimistinen tutkielma, joka painottaa tragedian käynnistäviä yksityisiä psyykkisiä mekanismeja.

Monsieur Hire on tarina yksinäisyydestä, vastakaiuttomasta rakkaudesta, vierauden ja erilaisuuden tunteen paineista. Nimihenkilö on Simenonin tyypillinen sivullishahmo, jolla yhteisön paineessa ei ole paljon liikkumavaraa ja joka panostaa kaiken omaan pieneen unelmaansa, tuhoisin seurauksin. Kuten Simenonilla on tapana, rikos on se tekijä, joka nostaa tukahdutetut tunteet ja jännitteet pintaan. Kuvitteellinen maailma iskee takaisin todellisuuden koko painolla.

Simenonin maailma ei ole koskaan mustavalkoinen eikä hän tarjoile helppohintaista empatiaa uhreja kohtaan, saati sääliä. Hänen tyylinsä pettävä luistavuus ja arkisuus sisältää ehdottomuutta, jopa julmuutta, sellaisten ikuisten teemojen kuten rakkauden ja kuoleman edessä. Myös Leconte kertoo huomanneensa Simenonin pettävän yksinkertaisuuden, kuvallisuuden joka suorastaan houkuttelee elokuvasovitukseen: ”Kaikki on hyvin visuaalista, tuntuu kuin tarvitsisi vain antaa kameran pyöriä. Mutta Simenonin teksti ei toimi sillä tavoin. Mukana on irrallisia sivuhenkilöitä, epärealistisia elementtejä, jotka häikäisevä tyyli sitoo yhteen, mutta elokuvassa ei voi työskennellä sillä tavoin.”

Monsieur Hire on viime kädessä koko tuotantoryhmän onnistuneen yhteistyön tulos. Michel Blanc ja Sandrine Bonnaire ovat vaikeissa osissaan esimerkillisen vakuuttavia. Peter Greenawayn hovisäveltäjän Michael Nymanin musiikki lataa atmosfääriin salaperäistä hehkua. Denis Lenoirin kuvaus hyödyntää matalan ja leveän scope-koon. Voimakkaat, hitaat ajot saavat vastakohdakseen luistelukenttä- ja nyrkkeilyottelukohtausten impressiiviset kameranliikkeet.

Syvyyssuuntainen sommittelu ja nopeat tarkennuksen siirrot otoksen sisällä vastaavat Simenonin tarkkaa miljöökuvausta. Sopusoinnussa ajan virtausten kanssa Leconten uudessa sovituksessa korostuu se seksuaalisuuden juonne, joka Simenonilla vaikuttaa vahavana ja jonka Duvivierin elokuva väisti tai latasi piilotekstiksi. ”Halusin tehdä hyvin aistillisen, lihallisen elokuvan”, Leconte kertoo, ”jossa voi miltei tuntea henkilöiden ihon; eroottisen ja häiritsevän, mutta samalla kertaa tavattoman vaatimattoman. Juuri näin kuvailin tarkoitustani Sandrine Bonnairelle, joka ilomielin myöntyi tekemään sen niin ja luullakseni onnistui siinä.”

– Eri lähteiden mukaan ST