VENUS IN FURS

Sergio Leonen kuvaajan Massimo Dallamanon ohjaama Venus in Furs (1968) on Leopold von Sacher-Masochin klassikkoromaanin elegantti ja uskollinen sovitus, jossa pariskunnan sadomasokistiset pelit saavat vaarallisia muotoja. Italian 1970-luvun johtava seksisymboli Laura Antonelli näytteli elokuvassa ensimmäisen pääroolinsa.
***
Hermoromahduksesta toipuva Severin kertoo lääkärilleen seksuaalisista pakkomielteis-tään, joita hän yrittää myös analysoida kirjassa. Hän kertoo, kuinka hän oli lapsena ihastunut palvelustyttöön, sen jälkeen kun tyttö oli huomannut hänen katselevan tytön ja autonkuljettajan rakastelua, ja siitä lähtien on yhdistänyt syvimmät nautinnot tuskaan. Lomanviettopaikalla hän tapaa narsistisen mallin Wandan ja hänen yllätyksekseen hänelle selviää, että tämä on tietoinen hänen katselleen tätä huoneensa seinän läpi. Severin ehdottaa avioliittoa, selittäen filosofiaansa ja kertoen Wandalle, että hän voi kokea nautintoa vain, jos tämä pettää häntä niin monen miehen kanssa kuin mahdollista, mieluiten hänen läsnäollessaan. He viettävät kuherruskuukautta huvilalla Costa Bravalla, jossa Severin pukeutuu autonkuljettajaksi ja nauttii kuljettaen Wandaa tämän eri rakastajille, kunnes tämä tapaa miehen, josta ei ollut maininnut hänelle aikaisemmin, ja Severin alkaa tulla mustasukkaiseksi. Kun hän valittaa asiasta, Wanda syyttää häntä tekopyhyydestä ja hankkii lopulta itselleen nuoren miehen, Brunon, pysyväksi rakastajakseen huvilaan.

Yhdessä kohtaa Kiihottavan kosketuksen piinattu sankari ilkkuu heltymättömän kylmäkiskoiselle psykiatrilleen väittäen, että me kaikki olemme nukkeja luomakunnan voimien ja luonnon herra-palvelija-kamppailun armoilla. Kiihottava kosketus toteuttaa tätä nukkeme-kanismiasetelmaa elävöittämällä henkilönsä niin nopeasti ja hiomattomasti kuin mahdollista vasten matkakuvastoympäristöä. Elokuvan nimen (Venus im Pelz / Venus in Furs) viittaus Sacher-Masochiin ei mene pidemmälle kuin yhteen, oletettavasti Freudilta lainattuun helmeen: ”Me kaikki olemme lapsuutemme traumojen summia.” Joka tapauksessa sankarin muutos mahtailevasta filosofista surkeaksi klovniksi on tässä suhteessa vakuuttava ja, tarkoituksellista tai ei, osoittautuu osittain huvittavaksi.

– Richard Combsin (Monthly Film Bulletin, March 1972; arvosteltavana pahasti sensuroitu 63 minuutin mittainen englantilainen versio) mukaan Antti Suonio 2.9.2000