TIERRA

Muinaisilla samurailla oli yksinkertainen ohje pelon voittamiseksi: kuvittele olevasi jo kuollut, niin et pelkää enää mitään. Hieman samasta asiasta on kysymys Julio Medemin kolmannessa ohjaustyössä Tierra, joka on sisällöltään vielä kunnianhimoisempi kuin edeltäjänsä Lehmät (1992) ja Punainen orava (1993).

Tierra on tarinaltaan hyvin yksinkertainen, mutta katsomiskokemuksena hämmentävän monitasoinen ja mystinenkin elokuva. Päähenkilö on Angel-niminen kolmikymppinen mies, joka saapuu syrjäiselle seudulle hävittämään viinitarhoja kiusaavat siirakuoriaiset. Työn kestäessä hän tutustuu kahteen naiseen: vaaleaan ja pidättyväiseen Angelaan sekä punatukkaiseen, avoimen seksuaaliseen Mariin. Valintaprosessin taustalla elää espanjalainen maaseutuyhteisö mustalaisineen, kylineen ja peltoineen.

Tästä arkisen yksinkertaisesta lähtökohdasta Medem on loihtinut kosmista mystiikkaa tihkuvan ja moniselitteisellä symboliikalla ladatun elokuvarunoelman. Angel on ihminen, joka hallitakseen olemassaolon ahdistusta kuvittelee olevansa puoliksi kuollut ja puoliksi elävä, ihminen ja enkeli. Angelin kuollut enkelipersoona seuraa häntä kaikkialle, jakaa neuvoja ja korostaa, että kuolema ei ole mitään, että kuolemaa ei kannata pelätä: “Eletään kun on elämisen aika, kuolema tulee joka tapauksessa”.

Kaiken olevaisen kaksijakoisuus on elokuvan rakenteellinen johtoteema. Angelilla on kaksi persoonallisuutta, jotka rakastuvat kahteen eri naiseen. Elokuvan tarina on sarja toisiaan heijastavia tapahtumia ja samaa dualismia kuvastaa myös Medemin visuaalinen ilmaisu, jossa taivas ja maa, aine ja henki elävät jatkuvassa symbioosissa. Temaattisiksi vastinpareiksi voidaan edelleen erottaa realismi ja fantasia, puhdas rakkaus ja himokas aistillisuus, mies ja nainen.

Maisemalla on tärkeä osuus Medemin kuvakerronnassa. Ruskean, kuivuutta hehkuvan maan vastakohtana on musta avaruus, kuvasuurennokset mikroskooppisen pienistä kuoriaisista vaihtuvat kuviin avaruuden äärettömyydestä, ja tälle jännevälille Medem rakentaa sanottavansa. Elokuva kertoo maailmankaikkeuden ihmeellisimmästä saaresta, joka on silmien tasalla ja yhtäläinen mysteeri kuin se, miksi siira antaa viinille maan maun. Medemin lähestymistavassa yhtyvät yksinkertaisuus ja moniselitteisyys, hänen hullunrohkea yrityksensä kouraista samalla kertaa maailmankaikkeuden ja ihmisen mysteerejä onnistuu, aivan kuin itse elokuvakin tekisi syöksyn avaruudesta pilvien läpi ja taivaan halki ehjin nahoin maan pinnalle.

– Eri lähteiden mukaan ST