NECRONOMICON

Makaaberin erotiikan spesialisti Jess Franco lähti maailmalle 1960-luvun ahdasmielisestä Espanjasta. Berliinissä tehty arvoituksellinen Necronomicon (1969) on tuotteliaan kulttiohjaajan parhaita töitä. Hallusinaatioiden rajalla elävän s/m-yökerhotähden lumoava esittäjä Janine Reynaud innosti rahoittajia ja iso budjetti mahdollisti upeat ulkoiset puitteet Karl Lagerfeldin pukuja myöten. Fritz Lang hehkutti Francon mysteeriä eroottisena suosikkinaan.
***
Lorna (Janine Reynaud) on yökerhoviihdyttäjä, jonka S&M-esitys sisältää kahlitun miehen ja naisen simuloitua kiduttamista ja murhaamista. Hän asuu johtajansa/rakastajansa Billin (Jack Taylor) kanssa mutta näkee visioita/muistoja oudosta linnasta meren rannalla ja tummasta miehestä, joka väittää "luoneensa" hänet. Kun visiot alkavat hämärtää todellisuutta, Lorna kohtaa ”amiraalin" (Howard Vernon) ja pelattuaan sana-assosiaatiopeliä murhaa hänet. Seuraavana päivänä ruumiinvalvojaisissa hän reagoi kauhistuneena nähdessään ruumiin. Humalaisessa kokoontumisessa yökerhossa ohikulkeva muukalainen puhuttelee Lornaa "kreivittärenä" ja yrittää saada hänet muistamaan, kuka hän on.

Necronomiconissa on vain vähän konkreettista. Sen käsikirjoitus ja kuvat näyttävät suunnitelluilta karkaamaan pienimmästäkin kosketuksesta. Sanat on supistettu vapaa-assosiatiivisiin peleihin, joissa hyödynnetään lukisia viittauksia – Godardista Hitchcockiin, Nietzschestä Hegeliin, Faulknerista Sadeen. Usein tämä saattaa vaikuttaa mielivaltaiselta. Välillä Francon ratkaisemattomien yksityiskohtien kude lähestyy teennäisyyttä. Sen pelastaa tästä tilasta ajoittainen ivallinen parodia 60-luvun elokuvan "merkityksen etsimisestä" tyyliin Godard ja Fellini - sekä taidokkaasti aikaansaatu unenomainen kammottavuus.

Fritz Langin on kerrottu sanoneen Necronomiconin olleen ensimmäinen eroottinen elokuva, jonka hän oli nähnyt alusta loppuun, koska se oli kaunista elokuvaa. Necronomicon edustaa Francoa huippukunnossa – tyylikästä elokuvantekijälahjakkuutta, jonka ura kykenee tarjoamaan yllätyksiä.

– Stephen Throwerin (Eyeball – The European Sex and Horror Review, issue no. 3. - summer 1992) mukaan Antti Suo-nio 19.5.2010