HUUMEINEN ELÄMÄ

Huumeinen elämä (Stefan Jarl, Ruotsi 1979). Veritahrat lattialla. Väkevin koskaan näkemäni elokuvakohtaus. Kuvittele itsesi polvillesi lattialle jynssäämään äitisi tappaman miehen verta. Yhtä aikaa sekä poliittinen hyökkäys että lyyrinen kannanotto.(Moodysson)
***
Huumeisen elämän tarina juontaa juurensa 1960- luvun lopulle, jolloin elokuvakoulun oppilaat Stefan Jarl ja Jan Lindqvist tekivät tukholmalaisesta hippinuorisosta elokuvan Dom kallar oss mods. Uudessa elokuvassa Jarl pyrkii kertomaan mitä modseille ja erityisesti kahdelle päähenkilölle, Kenneth "Kenta" Gustafssonille ja Gustava "Stoffe" Svenssonille kuuluu kymmenen vuoden kuluttua. Tulos oli järkytys Jarlille itselleenkin: elämäniloisista, kapinallisista modseista oli tullut kovien huumausaineiden  epätoivoisia, loppuun kuluneita käyttäjiä. Heitä kuolee viikottain, mutta ongelma ei näy tilastoissa, koska yliannostus kuolinsyynä voidaan todeta vain 15 minuutin sisällä kuolinhetkestä, ja muitakin kuolinsyitä on yllin kyllin tarjolla.

Vuonna 1968 tuli oopiumi, 1970 morfiini, sitten heroiini, todetaan Jarlin elokuvassa. Kenta ei ole koskenut heroiiniin ja hänellä on työpaikka, vaimo ja lapsi.  Myös Stoffella on avovaimo, mutta hänen kierteensä on jo pitkällä. Jarl aloitti koko elokuvan tekemisen osin siitä syystä että voisi pelastaa Stoffen. Se ei auttanut: filmauksen kuluessa Stoffe kuoli yleiseen vessaan, ruisku vierellään, 28-vuotiaana.

Huumeinen elämä on kuvaus helvetistä hyvinvointivaltion sydämessä, sekä kuvaannollisessa että kirjaimellisessa mielessä: suurin osa elokuvaa tapahtuu Tukholman maanalaisen asemilla, vessoissa, huumejengin kalseissa kohtauspaikoissa, jotka keskellä hyvinhoidettuja julkisivuja tuntuvat erittävän tuhon ja kuoleman löyhkää. Polttopisteessä ovat hylyt, jotka  tehokkuus- ja kilpailuyhteiskunta on sylkenyt elimistöstään, ihmiset jotka eivät ole kestäneet. Jarlin taruakin ihmeellisempi dokumenttielokuva tulee kovin lähelle, se viiltää meidänkin itsetyytyväisyyttämme.

Katkelmat mods-elokuvasta näyttävät kipeällä tavalla tapahtuneen muutoksen, elämänilon katoamisen, toivon sammumisen, nopean vanhenemisen, hilpeiden pojankasvojen rapistumisen ihmisraunioiksi alle 30-vuotiaina. Jarl on luonnehtinut Huumeista elämää toiseksi osaksi trilogiaa, jonka kolmas osa on määrä toteuttaa jälleen kymmenen vuoden päästä. Silloin Kentan poika on saman ikäinen kuin isänsä tehtäessä elokuvaa Dom kallar oss mods. Suunnitelma on ainutlaatuinen elokuvan historiassa: vangita yhden ihmisen elämäntarina, hänen vanhenemisensa kuten myös sukupolven vaihdos elokuvan keinoin. toisin sanoen: näyttää "kuolema työssään", minkä Cocteau määritteli elokuvan perusluonteeksi, ja toimia samalla herkkänä yhteiskunnan ja miljään ilmapuntarina.

-Sakari Toiviainen (1980)