DRACULA VS. FRANKENSTEIN

Dracula vs. Frankensteinissa (Verimessu, 1971) Universal-veteraanit J. Carrol Naish ja Lon Chaney Jr. palasivat alkuperäisiin laboratoriokulisseihin ja tekivät jäähyväisroolinsa Frankensteinina ja puolikuolleena kirvesmurhaajana. Mukaan mahtuivat myös Dracula, prätkäjengi ja kauhufanien kuningas Forrest Jackerman.
***
Vanhalla hautausmaalla kreivi Dracula kaivaa esiin Frankensteinin hirviön. Samoihin aikoihin läheisessä merenrannan huvipuistossa hullu kirvesmurhaaja Groton tappaa nuoren Joanin. Joanin sisar Judith käynnistää kadonneen tytön etsinnät. Draculalle selviää, että tohtori Frankenstein, kuuluisan hirviömaakarin sukulainen, pitää majaa huvipuiston kauhutalossa, joka toimii nuorentavaa veriseerumia kehittävän tohtorin tutkimusten kulissina. Yöeläjä Dracula tarvitsee seerumia voidakseen liikkua myös päivisin.

Al Adamson (1929-1995) oli halpawesterneihin erikoistuneen ohjaaja-näyttelijä Victor Adamsonin poika, joka aloitti elokuvauransa isänsä apulaisena. Adamson perusti tuottaja Sam Shermanin kanssa elokuvayhtiö Independent Internationalin ja alkoi ohjata drive in -teattereihin suunnattua ajanvietettä, monesti halvalla ja pieninä palasina. Independent Internationalin säästölinjaan kuului samojen kohtausten kierrätys eri elokuvissa, joiden juonellinen logiikka on usein varsin sirpaleista.

Adamsonin kuuluisin teos Dracula vs. Frankenstein jäi kahden Universal-studion kauhuelokuvista tutun näyttelijän, Lon Chaney Jr:n ja J. Carrol Naishin, viimeiseksi esiintymiseksi. Elokuvassa nähdään myös Kenneth Strickfadenin laboratoriolaitteistoa Universalin Frankenstein-sarjasta. Sivuosissa vierailevat Freaksin sirkuslaista ja erinäisiä Bela Lugosin apureita esittänyt kääpiönäyttelijä Angelo Rossitto sekä Famous Monsters of Filmland -lehden perustaja, ammattimaisten kauhu- ja tieteiselokuvafanien pioneeri Forrest J. Ackerman.

The Blood Seekers -työnimellä tuotetun elokuvan alkuperäiseen konseptiin ei kuulunut Draculaa eikä Frankensteinia, vaan tarina kertoi vähemmän tunnetusta hullusta tiedemiehestä ja moottoripyöräjengiläisistä. Raakaleikkauksen katselussa tuottaja Sherman arvioi, että myyviä elementtejä oli liian vähän. Projekti päätettiin pelastaa legendaaristen kauhunimien voimalla.

Värikäs sekamelska ei ole arvokas päätös kurkkusyövän heikentämän Lon Chaney Jr:n uralle, mutta sen absurdien käänteiden keskellä on ripaus henkilökohtaista koskettavuutta. Kun Groton silittää koiranpentua, kyseessä on muistuma Chaneyn paremmilta päiviltä, maineikkaasta roolista Hiirten ja ihmisten Lennienä.

Siinä missä monet Dracula- ja Frankenstein-tarinoiden merkittävät vanhat elokuvasovitukset kiellettiin Suomessa, edeltäjien kuvastoa ja väkeä helppoheikkityyppisesti kierrättävä Dracula vs. Frankenstein läpäisi seulan. 1970-luvulla asetelma lienee tuntunut nurinkuriselta ja ehkä vahingolliselta maassamme tuolloin heikosti tunnetun klassisen kauhun maineelle. Dracula vs. Frankenstein ei ole elokuva, josta kannattaa aloittaa lajityyppiin tutustuminen, mutta pitemmälle ehtineet harrastajat voivat arvostaa sitä mutanttimaisena erikoistapauksena. Perinteen ryöstöviljely ei maistu hengettömältä tuotteistamiselta eikä pikkunokkelalta parodialta, koska se on yksinkertaisesti ihan liian höperöä: siinä Al Adamsonin sympaattisuuden salaisuus.

13.4.2010 Lauri Lehtinen