CRASH

David Cronenbergin filmatisointi J.G. Ballardin romaanista Crash (1996) oli järkyttävä tulkinta haavojen ja väkivaltaisen onnettomuuden eroottisesta perversiosta, pääosissa James Spader, Holly Hunter, Elias Koteas, Deborah Kara Unger ja Rosanna Arquette.
***
"Cronenbergin jokainen elokuva etsii vaihtoehtoisia keinoja kuoleman aiheuttaman ahdistuksen vaarattomaksi tekemiseksi."
-teoksesta "Cronenberg On Cronenberg"

Kun vuonna 1996 Cannesin filmijuhlien Juryn erikoispalkinto myönnettiin kanadalaisen David Cronenbergin "kolarielokuvalle" Crash, puhkesi juhlakansa sekä aplodeihin että buuauksiin. Crash, jos mikä, jakaa yleisönsä kahtia – sen suhteen on mahdotonta olla välinpitämätön. J. B. Ballardin samannimiseen romaaniin perustuva kuvaus ihmisistä, joille auto-onnettomuudet ja niistä johtuvat ruumiinvammat merkitsevät seksuaalisen hekuman huippua, ei ole helppo pala purtavaksi miltään kannalta katsottuna. Kuten arvata saattaa, moraalinvartijat  älähtivät ensimmäistä kertaa jo 70-luvulla, kirjan ilmestymisajankohtana. "Sairaalloisesta seksuaalisuudesta" syytetty Crash on kuitenkin kestänyt aikaa erinomaisesti, mistä osoituksena Cronenbergin oivaltava näkemys "teknopornon" perimmäisistä vaikuttimista.

Ihminen ja teknologia kohtaavat toisensa uudella tavalla Crashin rujonkauniissa maailmassa. Päähenkilö James Ballard (Spader) törmää autollaan vastaantulevaan Helen Remingtoniin (Hunter) ja tämän aviomieheen. James ja Helen vammautuvat, mutta Helenin mies menehtyy. Molemmat tutustuvat sairaalassa vierailevaan omalaatuiseen Vaughaniin (Koteas), jonka kolaripakkomielteiden kautta toipilaat löytävät elämän ja kuoleman eroottisen raja-alueen. Karismaattisen Vaughanin opastuksella kaksikko alkaa kiihottua ruhjeista, arvista ja proteeseista; ruotsalaiset liikenneturvavideot korvaavat esileikit ja pornoleffat.

Crash on lähestulkoon science fictionia; se on elokuva aikakautemme ihmisen lopullisesta luonnosta vieraantumisesta ja sulautumisesta osaksi teknotodellisuuden kipeää hurmosta. Crash on myös futuristinen rakkauselokuva, joka vihaa yksitoikkoista pinnallisuutta – tarinan zombiemaiset henkilöhahmot voivat löytää toisensa vain ruumiin haavojen ja niihin pesiytyneen kuoleman läheisyyden kautta. Turvavöistä ei kannata puhua, jos elämän tarkoitus – väkivaltainen orgasmi – löytyy enää rytättyjen peltien ja palaneen kumin keskeltä. Turvassa ei ole katsojakaan, sillä Cronenbergin käsissä Crash puhkeaa synkkää karismaa ja kauneutta hohkaavaan kukoistukseen; makaaberi teema saa vakavan ja elegantin kosketuksen johon joko ihastuu tai vihastuu.

- OH