SON OF FRANKENSTEIN

Frankensteinin luomuksena tunnettu Boris Karloff palasi mahtiosaansa Son of Frankensteinissa (1939), joka kuuluu Universal-kauhun komeimpaan kärkeen. Keskushahmot ovat Bela Lugosi hirttämättömänä Ygor-kyttyräselkänä ja elegantti Basil Rathbone isänsä työtä jatkavana Wolf von Frankensteinina. Yksikätisen poliisin esittäjä Lionel Atwill päätyi sarjan vakiokasvoksi.
***
Universal-studion 1930-luvun alun kuulu kauhuelokuvasykli alkoi kauhukirjallisuuden klassisten hirviöhahmojen, Draculan ja Frankensteinin hirviön (molemmat 1931) filmatisoinneilla. Studion omiin luomuksiin kuului muinaisesta Egyptistä nykyaikaan tunkeutuva vainolainen, Muumio (Mummy, 1932), jonka ohjaaja saksalainen Karl Freund oli kuvaajana jo iskostanut ekspressionistisen tyylin Universalin elokuviin. Vuosikymmenen myötä kauhuikonien kauhistuttavan karisman suosiota pyrittiin luonnollisesti pitämään yllä monin tavoin. Sukuhaarojen laventaminen oli tähän luontainen keino. Kuolleeksi vampyyriksi Dracula oli harvinaisen viriili olento, jonka suku laajeni vauhdilla. Charmantin hurmurin rinnalle ilmestyi kuolettavan viettelevä tytär (Dracula’s Daughter, 1936) ja lopulta poikakin Robert Siodmakin tummanpuhuvassa, noir-henkeä uhkuvassa ohjauksessa (Son of Dracula, 1943).

Frankensteinin hirviön murskautuminen palavan myllyn raunioihin ensimmäisen elokuvan lopussa ei estänyt hänen uutta tulemistaan. Frankensteinin morsian (Bride of Frankenstein, 1935) kuvaa hänen ihmepelastumisensa ja kuinka hänelle luodaan Elsa Lancasterin esittämä ikimuistoinen morsioseuralainen, 1980-luvun punkkarityttöjen esiäiti. 1930-luvun puolivälissä Universalin usko kauhuelokuviin kuitenkin lopahti väliaikaisesti, syynä oli luultavasti studiota johtaneen Carl Laemmlen ja hänen poikansa syrjäytyminen sen johdosta. Draculan ja Frankensteinin menestyksekkäät double bill -uusintaesitykset 1938 palauttivat kuitenkin uskon goottilaisen kauhun ja elämän ja kuoleman rajamailla elävien kauhutähtien vetovoimaan. Uusi Frankenstein-elokuva pantiinkin tuotantoon pikavauhtia.

Rowland V. Leen ohjaama Frankensteinin poika ei kuitenkaan viittaa hirviön jälkikasvuun, vaan hänet luoneen tutkijaparonin poikaan, joka päättää jatkaa isänsä uraauurtavaa työtä ja virvoittaa haudatun hirviön vielä kerran henkiin. Frankensteinin jälkeläisen rooliin valikoitui 1920-luvun lopulla teatterilavoilta elokuvaan siirtynyt britti Basil Rathbone. Hän ei kuitenkaan jäänyt aikakirjoihin Frankensteinin pojasta vaan viileän päättelyn mestarina: Frankensteinin jälkeen hän aloitti 13 elokuvaa kattavan uransa Sherlock Holmesina. Traagisen hirviön rooli lankesi jälleen Boris Karloffille. Tämä suostui osaan sillä ehdolla, että hänelle ei kirjoitettaisi puheosuuksia. Universalin kauhutähtikaartista Frankensteinin poikaan värvättiin myös luontaisten kammotusten elinvoimainen ilmentäjä Bela Lugosi, jonka osaksi tuli haudanryöstäjä Igorin rooli. Viisikymppiset kauhutähdet viihtyivät hyvin yhdessä ja toivat elokuvatekoon uuden henkilökohtaisen ulottuvuutensa: Karloffin esikoinen syntyi kuvausten aikana ja Lugosin kymmenkuukautinen poika käväisi pelästymässä täydessä maskissa ollutta Karloffia. Alkujaan elokuva suunniteltiin kuvattavaksi väreissä, mutta Technicolorin luonnollistama hirviö ei tyydyttänyt Universalin johtoporrasta, joka päätti luottaa vanhaan reseptiin, saksalaisen ekspressionismin jyrkkään mustavalkokuvaukseen. Tätä tukivat aiemmista Universalin elokuvista tutut luovat tekijät, Karloff-maskeeraaja Jack Pierce ja efektimestari John P. Fulton.

Paroni Frankensteinin luonnottomista kokeista on kulunut jo aikaa, mutta hänen muistonsa elää, varsinkin hänen kokeidensa seuraamuksia kokemaan joutuneiden keskuudessa. Paronin poikaa Wolfia kiehtoo isänsä menneisyys ja hän päättää vaimoineen palata isänsä linnaan, jota aikaisempien tapahtumien piinaamat kyläläiset pitävät kirottuna. Uudisasukkaiden vastaanotto on kylmä. Autiota linnaa asuttaa siellä piileskelevä Ygor, haudanryöstäjä, joka on selvinnyt hengissä kuolemantuomioistaan. Wolfin hämmästykseksi Ygor kertoo hänen isänsä luoman hirviön olevan vielä hengissä, mikä herättää tutkijavaistot paronin pojassakin – huonoin seurauksin. Elokuvan ensi-ilta oli joulukuussa 1939 ja sen ottivat suotuisesti vastaan niin kriitikot kuin yleisökin.

- Pasi Nyyssönen 3.3.2010