LUCIA JA SEKSI

Julio Medemin upea Lucia ja seksi (Espanja 2001) kertoo kirjailijasta (Tristán Ulloa), jolla on vaikeuksia saada tekstiä syntymään. Asiat muuttuvat, kun kirjailija kohtaa Lucían (Paz Vega), joka on kauan ihaillut häntä, ja heidän välilleen syttyy tulinen suhde.
***

Julio Medem (s. 1958) on Baskimaassa syntynyt ohjaaja, joka lääketieteen opinnot hylättyään alkoi panostaa elokuvantekoon. Hän nousi lyhyessä ajassa tuntemattomasta lyhytelokuvaohjaajasta yhdeksi Espanjan kiitetyimmistä tekijöistä, jota niin Stanley Kubrick kuin Steven Spielberg kosiskelivat. Elokuvat Lehmät (Vacas, 1991), Punainen orava (La ardilla roja, 1992), Maa (Tierra, 1996) ja Napapiirin rakastavaiset (Los amantes del Círculo Polar, 1998) toivat palkintoja, mutta  ETA-terrorismia käsitellyt kiistelty dokumentti La pelota vasca: La piel contra la piedra (2003) lisäksi tappouhkauksia.

Keskeisiä teemoja Medemin elokuvissa ovat olleet identiteetin etsiminen ja (naisen) seksuaalisuus. Myös Lucia ja seksi (2001) pyörii arvattavasti näiden aihealueiden ympärillä. Päähenkilönä on madridilainen tarjoilija Luciá (kaunis ja ilmeikäs Paz Vega), joka traagisen menetyksen kohdattuaan lähtee kokoamaan elämänsä paloja meren hiomalle saarelle. Saari liittyy hänen masentuneen kirjailijapoikaystävänsä Lorenzon (Tristán Ulloa) menneisyyteen, mutta – toisin kuin katsoja – Lucía ei tiedä millä tavoin. Lucía kohtaa rannalla näynomaisesti merestä nousevan uroksen (Daniel Freire), joka johdattaa hänet niin ikään surun muovaaman Elenan (Najwa Nimri) pitämään majataloon. Kullakin hahmoista on salaisuutensa, jotka ennen pitkää kietoutuvat yhteen.

Tarinalla on erityinen ohjaajalle tyypillinen ajallinen logiikkansa, jossa muistot, nykyhetki ja fantastiset jaksot kutovat tarinaa kokoon labyrinttimaisesti. Lorenzon kirjoitukset ovat taustalla peilinä, josta niin katsoja kuin henkilöhahmot voivat tarkkailla kertomuksen etenemistä. Ne toimivat pohjana, kun henkilöt yrittävät järjestää elämäänsä. Seksi ja sen seuraukset muodostavat elokuvan toisen punaisen langan. Se liittyy keskeisesti sekä elokuvan onnenhetkiin että rumimpiin käänteisiin. Kun Lucía huutaa kliimaksin hetkellä kuolevansa, Lorenzo katsoo häneen täynnä hellyyttä – eikä arvaa kiihkon ja kuoleman vielä kiemurtelevan häneen loisen lailla. Aktit on kuvattu suorasukaisesti, mutta mielikuvitusta käyttäen.

Medemille on leimallista luoda visuaalisia merkkejä, onkaloita, jotka Ihmemaan kaninkolon tapaan johdattavat uusiin todellisuuksiin. Identiteetit ja merkitykset kerrostuvat, mutta kosketuspinta reaalimaailmaan ei häviä. Lehmissä ontto kanto oli yliluonnollinen uhrauspaikka, joka sai voimansa verestä. Punainen orava alkaa, kun nainen putoaa moottoripyörällään jyrkänteeltä. Onnettomuuden aiheuttama muistinmenetys sallii uuden henkilöllisyyden omaksumisen. Myös Lucian ja seksin saaressa on mystisiä piirteitä saavia luolia, jotka liittyvät epätoivon, pakenemisen ja turvan hakemisen teemoihin.

Luontoa käytetään Medemin elokuvissa vahvan vertauskuvallisesti. Luciassa ja seksissä visuaalisen jatkumon luovat kuu ja aurinko, jotka toistuvat myös henkilöiden nimissä: Luna ('kuu') ja Lucía ('kirkas'). Kuun ja auringon tavoin kokemukset ja tunteet liikkuvat elokuvassa kuoleman aiheuttaman tyhjyyden ja nautinnon tuoman täyttymyksen äärilaidoilla. Rauhoittava elementti on meri, jonka ajattomaan voimaan lohduttomien on helppo tukeutua.

- Maija Iltanen 2.3.2010 - Lähteet: Evans, Jo: Julio Medem (2007)