SADAN MURHAN MAJATALO

Claude Autant-Laran traaginen farssi, parodinen melodraama ja satiirinen komedia Sadan murhan majatalo (1951) on näyttelijä Fernandelin riemu­juhlaa ja samalla tinkimätön kuva ranskalaisesta yhteiskunnasta.
***

Claude Autant-Lara (1901-2000), arkkitehdin ja näyttelijän poika, tuli elokuvaan alle 20-vuotiaana ja työskenteli Marcel l'Herbeirin lavastajana (mm. elokuvassa L'Homme au large, 1920), yhteistyössä mm. Fernand Légerin, Mallet-Stevensin ja Alberto Cavalcantin kanssa. 1920-luvulla Autant-Lara ohjasi kaksi lyhyttä kokeellista elokuvaa, joista Construire un feu (1928) oli maailman ensimmäinen amorfinen elokuva – nimellä CinemaScope sama tekniikka yleistyi 25 vuotta myöhemmin. 1930-luvun alussa Autant-Lara ohjasi Hollywoodissa amerikkalaisten elokuvien ranskalaisia versioita ja ohjasi vuonna 1933 ensimmäisen oman pitkän elokuvansa Ciboulette. Hänen läpimurtonsa tapahtui miehityksen aikana elokuvalla Douce (1943) ja sodan jälkeen hänestä tuli "neljännen tasavallan tunnusomainen ohjaaja", ranskalaisen "laatuperinteen" edustaja parhaimmillaan – ja pahimmillaan kuten Truffaut ja muut uuden aallon poleemikot kernaasti esittivät – mm. elokuvissa Paholainen ruumiissa (1947), Sadan murhan majatalo (1951), Kun rakkaus kypsyy (1954), Punaista ja mustaa (1954) tai Mustaa lihaa Pariisissa (1956).

Sadan murhan majatalo on Autant-Laran parhaita elokuvia, jossa hän turvautui jälleen "laatuperinteen" tunnusomaiseen käsikirjoittajakaksikkoon Jean Aurenche ja Pierre Bost. Elokuva sai nimensä Honoré de Balzacin romaanista, jonka Autant-Lara halusi sovittaa elokuvaksi, mutta luopui hankkeesta liian kalliina. Romaanin nimi säilyi myös elokuvassa, mutta käsikirjoituksen lähtökohdaksi tuli tositarina Ardechesin seudun eräässä majatalossa tapahtuneesta rikoksesta.

Sadan murhan majatalo on synkkä farssi ahneudesta, sattumasta ja kohtalosta. Majatalon pitäjät Pierre ja Marie Martin murhaavat järjestelmällisesti asiakkaitaan ryöstääkseen näiden rahat ja tavarat. Kun uusi joukko matkustajia päätyy taloon suojaan talvimyrskyltä, heidän joukossaan on munkki, jolle Marie ripittäytyy tunnustaen rikoksensa mutta joka rippisalaisuuden vuoksi ei voi paljastaa tietoaan muille.Tästä asetelmasta ja munkin yrityksistä estää uudet murhat syntyy niin kutkuttavaa farssia kuin tragediaa, sekä yhteiskuntakritiikkiä että jännitysdraamaa. Autant-Lara luo maailman, jossa mitkään konventiot eivät päde. Jos elokuva näyttää melodraamalta, mukana on myös melodraaman parodiaa; jos jotkut kohtaukset ovat hullunhauskoja, niissä piilee myös tragedian siemen ja päinvastoin. Jos henkilöhahmot ovat absurdeiksi asti kaavamaisia, juuri absurdiikka mitätöi konventiot. Erään luonnehdinnan mukaan elokuva sisältää Pagnolin henkilögallerian Hitchcockin jännitystarinassa.

Sadan murhan majatalo on myös monien hienojen näyttelijöiden ja näyttelijäsuoritusten elokuva, etunenässä Françoise Rosay, Julien Carette ja Fernandel. Elokuva kiellettiin Englannissa ja Ranskassa se sai niskaansa papiston vihat tavassaan tehdä pilaa uskonnollisista riiteistä ja sakramenteista. Elokuva kuuluu suuren koomikon Fernadelin parhaisiin, mutta ehkä juuri oletetun pyhäinhäväistyksen vuoksi hän halusi hyvittää katolista kirkkoa omaksumalla pian tämän jälkeen isä Camillon roolin.

- Eri lähteiden mukaan ST 1.11.2003