MAÎTRESSE

Sadomasokismin maineikkaimpia kuvauksia valkokankaalla on Barbet Schroederin Maîtresse (Ranska 1976), pääosissa Gérard Depardieu ja Bulle Ogier. Pariisin s/m-skenen aktiivit maksoivat päästäkseen esiintymään elokuvan aidoissa kohtauksissa.
***
Maîtresse, Barbet Schroederin kiistatta paras elokuva siihen mennessä, lienee saanut alkunsa ohjaajan kohtaamisesta oikean dominan kanssa. Yksityiskohta tämän elämäntarinassa antoi inspiraation Arianen ja Olivierin suhteelle "yläkerrassa". "Alakerrassa" hän oli Bulle Ogierin sijaisnäyttelijänä vaikeimmissa kohtauksissa ja toi vieläpä asiakkaitaan "näyttelemään" masokisteja, useimmiten naamioituneina, sillä, kuten Schroeder on kertonut, "nuo ihmiset ovat varakkaita ja huomattavissa asemissa; joillakin heistä on vaimot ja lapset ja he viettävät kotonaan aivan tavallista seksielämää; missään nimessä he eivät halunneet, että heidät tunnistettaisiin".

Masokististen kohtausten realismi on saanut osakseen runsaasti vihamielistä kritiikkiä, mutta todellisuudessa ne ovat elokuvan valttikortti. Näyt värisevän lihan paltteista ovat tuskallisen aitoja, ja näkyvä seksuaalinen tyydytys loistaa poissaolollaan (elokuva on hyvin hillitty). On vaikea kuvitella yleisön kokevan miedoimmillaankaan edes sitä eroottista kiihotusta, jota seksploitaation simulaatiot tarjoavat. Sen sijaan katsoja tuntee olonsa Olivierin tavoin hieman uteliaaksi ja vaivautuneeksi.

Aluksi ero on selvärajainen. Olivier, mukava, tavallinen nuorukainen, saapuu Pariisiin ja järkyttyy tajutessaan ystävänsä sekaantuneen rikokseen; silti hän on valmis seuraamaan mukana jurnutettuaan jonkin verran omantuntonsa vaivaamana. Hän tuntee normaalia vetoa yläkerroksen siveellisen nättiin tyttöön alkaen samalla jo pakkomielteisesti haluta tytön elämän ainoaksi tukipylvääksi. "Alakerrassa" sijaitsee mysteerien teatteri; Ariane ei turhaan kutsu itseään ensi sijassa teatteriohjaajaksi (metteur en scène). Sieltä näkyy kiehtovia välähdyksiä omituisista kohtauksista ja lavasteista: miehiä kaulapannoissa, piinapenkeissä, ristiinnaulittuina. "Yläkerrassa" kaikki on normaalia ja valaistua.

Näiden kahden välinen ankarasti ylläpidetty raja – yhtäällä Ariane nahkasaappaisena, piiskaa heiluttavana gauleiterina tappajakoirineen; toisaalla rakastunut nainen hemmoteltuine lemmikkikoirineen – on salainen tikapuu. Olivier alkaa nähdä sen yhä suuremmassa määrin pääsytienä peilimaailmaan, jossa hän saa vastauksen häntä riivanneisiin kysymyksiin. Olivierin on mahdotonta uskoa, että Arianen poika on ainoa mies hänen elämässään, että Gautier on vain hyväntahtoinen setä ja että Ariane näkee työnsä yhtä viattoman terapeuttisena kuin sairaanhoitajan ammatin. Tunkeutuessaan syvemmälle Olivier löytää masokistisen tarpeen ei vain omasta itsestään vaan myös naisesta. Joku mies on loukannut Arianea menneisyydessä, ja nainen kostaa sitä ilmeisesti itselleen ainakin jossakin määrin. Bulle Ogier ja Gérard Depardieu tulkitsevat osiaan kuumeisen intensiivisesti mutta hillitymmässä rekisterissä kuin Rivetten L'Amour foussa kuvatussa suhteessa. Julmasti he tuovat esiin suuren intohimon piikit ja pistokset. Elokuva tulee kiehtovan lähelle Schroederin huomautusta, että tässä rakkaustarinassa "kaikki alakerran masokismi on kätkettynä myös arkielämän kohtauksissa".
– Tom Milnen mukaan (Monthly Film Bulletin, April 1979) AA 20.9.2006

BARBET SCHROEDER (*1941 Teheran, Iran). OHJAAJANA: Lisää! Lisää! (More, 1969), La Vallée (The Valley Obscured by Clouds, 1972, musiikki Pink Floyd), Idi Amin Dada (1972), Maîtresse (1976), Koko, le gorille qui parle (1978), Tricheurs (1984), Baarikärpänen (Barfly, 1987), Onnen kulissit (Reversal of Fortune, 1990), Nuori naimaton nainen (Single White Female, 1992), Koston suudelma (Kiss of Death, 1995), Painajainen keskellä päivää (Before and After, 1996), Piinaavat hetket (Desperate Measures, 1998), La virgen de los sicarios (2000), Numeromurha (Murder by Numbers, 2002). TUOTTAJANA: ERIC ROHMER: La Carrière de Suzanne (1963), La Boulangère de Monceau (1963), Nadja à Paris (1964), Fermière à Montfaucon (1967), Keräilijätär (1967), Yöni Maudin luona (1969), Clairen polvi (1970), Rakkaus iltapäivällä (1972), O:n markiisitar (1976), Perceval le Gallois (1978); KOKOOMAELOKUVA: Paris vu par... (1965); JACQUES RIVETTE: Céline et Julie vont en bateau (1974), Le Pont du Nord (1982); R.W. FASSBINDER: Kiinalainen ruletti (1976).