LADY CHATTERLEY

Ihmisten viettejä ja seksuaalisuutta kuvannut kirjailija D.H. Lawrence on saanut kärsiä elostelijan ja pornograafikon maineesta. Epäsäätyistä rakkautta estottomasti kuvaava Lady Chatterleyn rakastaja (1928) oli aikansa kohuromaaneja, joka julkaistiin sensuroinnin pelossa Italiassa. Kotimaassaan Britanniassa se pääsi virallisesti pannasta vasta 1960. Tuolloinkin vasta Penguin-kustantamoon kohdistuneen oikeudenkäynnin jälkeen. D.H. Lawerence teki teoksesta peräti kolme versiota, jotka eroavat toisistaan varsin paljon. Tunnetuin niistä on kolmas eli Lawerencen alkuperäinen omakustanne vuodelta 1928. Pascal Ferranin filmatisointi pohjaa kuitenkin teoksen toiseen, vuotta aikaisemmin tehtyyn versioon nimeltä John Thomas and Lady Jane. Siinä korostuu ennen kaikkea Lawrencen usko luonnon parantavaan ja vapauttavaan vaikutukseen.

Lawrencen Chatterley-teoksia on sovitettu elokuvaksi monesti aiemminkin. Marc Allégretin Lady Chatterleyn rakastajan (L'Amant de Lady Chatterley, 1955) päärooleja esittivät  Danielle Darrieux ja Erno Crisa. Varsin arvostettuna tulkintana on pidetty Ken Russellin tv-sovitusta vuodelta 1992. Russellin tavoin elokuvasovitukset ovat useimmiten pohjanneet romaanin kolmanteen "viralliseen" versioon ja siinä suorasukaisemmin seksuaalisena kuvatun suhteen kuvaukseen. Muun muassa Just Jaeck varmisti eroottisen painotuksen kiinnittämällä Lady Chatterleyn rakastaja -elokuvansa (Lady Chatterley's Lover, 1981) päärooliin Emmanuelle-tähti Sylvie Kristelin.  Ferran on elokuvassaan valinnut toisen tien. Romaanin toisessa versiossa Lawrence korosti suhteen hellää ja aistikasta luonnetta painottaen myös luontoa ihmistä tasapainottavana ja parantavana elementtinä ja nämä korostuvat myös Ferranin elokuvassa.

Lady Chatterley on miestään Cliffordia maaseutukartanossa hoivaava vaimo. Mies on halvaantunut ensimmäisen maailmansodan taistelutantereilla ja rakkausavioliitosta hoivasuhteeksi muuttunut liitto on vaimolle ahdistava. Lady Chatterley pakenee kartanon kuollutta ilmapiiriä yksinäiselle kävelyretkille lähimetsiin, jossa hän kohtaa karskin metsänhoitaja Parkinin (kirjan kolmannessa versiossa metsänhoitajan nimi muuttui Mellorsiksi). Vähitellen heidän välilleen kehittyy intohimoinen suhde. Ferran korostaa, Lawrencen toista versiota seuraten, rakkaussuhteen helliä aistillisia elementtejä. Kielletty, epäsäätyinen rakkaus ja seksi luonnon helmassa sijoittuvat kevääseen jossa heräävä luonto ja patoutuneiden halujen ja viettien tyydyttäminen toimivat parantavina elementteinä ulkoisen maailman ankeudelle. Ferranin painotukset kuitenkin poikkeavat Lawrencesta, sillä elokuvassa maailmansota-viittausta lukuun ottamatta maailma metsän ja kielletyn suhteen ulkopuolella jää tuntemattomaksi ja elokuvassa painottuu kielletyn suhteen ympärille kehittyvä draama ilman Lawrencen kulttuuristen ja poliittisten merkitysten verkkoa.    

 - eri lähteiden mukaan Pasi Nyyssönen 23.12.2009.