LES CHANSONS D'AMOUR

Christophe Honorén ohjaus Les Chansons d'amour (2007) oli ensimmäinen musikaali sitten Lars von Trierin voitokkaan Dancer in the Darkin (2000), joka valittiin Cannesin kilpailusarjaan. Elokuva toi lauluista vastanneelle säveltäjä Alex Beaupoinille parhaan elokuvamusiikin César-palkinnon vuonna 2008.

Ahtaat asunnot, myllätyt lakanat ja vetovoimainen Pariisi toimivat näyttämönä nuorten aikuisten väliselle ystävyys- ja seksuaalisuhteiden pelille. Julie  ja Ismaël (vahvasti nouseva kyky Louis Garrel) ovat seurustelleet pitkään ja kaipaavat kanssakäymisensä elävöittämistä. Kuvaan astuu Ismaëlin työtoveri Alice, josta tulee suhteen kolmas osapuoli. Hätkähdyttävät ja äkkinäiset traagiset tapahtumat muuttavat kaiken ihmissuhteista maailmankatsomukseen. Myöhemmin  Ismaël tutustuu Erwanniin, jonka poikamaisuus on vastakohtaista Ismaëlin nuorena läpikäymien kovien kokemusten muokkaamalle kyynisyydelle. 
 
Les Chansons d'amourin ote on kevyt ja sarkastisen kuiva huumori leimaa dialogia, mikä on ristiriidassa raskaiden aihealueiden kanssa.  Kuoleman tuoman menetyksen työstäminen ja hyväksyminen sekä läheisten elämän jatkumisen moraaliset ongelmat ovat vaikeita kysymyksiä, joita elokuvassa käsitellään yllättävästi muun muassa tilannekomiikkaa hyödyntäen. Parodiasta ei kuitenkaan ole kyse; kunnianhimo sekä musikaaligenreä että teemojen aitoa pohdiskelua kohtaan näkyvät. Nekin, jotka ovat moittineet elokuvaa paikoin teennäiseksi, ovat myöntäneet sen vahvuuksien piilevän nimenomaan vilpittömyydessä ja onnistuneessa emotionaalisessa latauksessa.

Elokuva leikittelee musikaaligenren ja Ranskan uuden aallon tunnetuilla teoksilla. Jacques Demyn Cherbourgin sateenvarjot (1964) näkyy nimettyihin osioihin jaetussa rakenteessa ja parikymppisten henkilöhahmojen rakkaus- ja ystävyysverkostoja esittelevästä tarinasta ei voi olla vetämättä yhtäläisyyksiä François Truffautin Julesiin ja Jimiin (1962). Läsnä on myös Jean-Luc Godardin musikaalikomedia Nainen on aina nainen (1961), teos joka niin ikään vilisee viittauksia uuden aallon muihin elokuviin. Julien siskoa Jeannea näyttelee Cherbourgin sateenvarjoja tähdittäneen Catherine Deneuven tytär Chiara Mastroianni.

Mutkattomuus on ansio, sillä tosielämän uskottavuuden luominen on musikaaleissa yleisesti ottaen haasteellista – useimmat meistä eivät puhkea yhteislauluun kesken arkiaskarten. Elokuvan 13 laulua sulautuvat kiinteästi juoneen, toimien keskusteluina ja yksinpuheluina. Niiden avulla henkilöt pystyvät paljastamaan toisilleen enemmän, kuin kenties muuten kykenisivät. Kaikki näyttelijät esittävät laulunsa itse.

- Maija Iltanen 15.12.2009 – Lähteet: Catherine Wheatley: Sight & Sound, Dec2007, Vol. 17, Issue 12; Jay Weissberg: variety.com, May 18, 2007; David Wiegand: San Francisco Chronicle,  June 6, 2008