LUOKKA

Ohjaaja Laurent Cantet oli entuudestaan tunnettu työelämän paineita kriittisesti tarkastelleista elokuvista Ressources humaines (1999) ja L'Emploi du temps (2001) sekä naisten seksiturismia käsitelleestä elokuvasta Kohti etelää (Vers le sud, 2005). Seuraavaksi hän tarttui François Bégaudeaun omiin opettajakokemuksiin perustuvaan romaaniin ja pestasi Bégaudeaun myös teoksen filmatisoinnin opettajan rooliin. Luokka (Entre les murs, 2008) toteutettiin suhteellisen pienellä budjetilla ja ilman tunnettuja näyttelijöitä. Yllättäen elokuva keräsi niin kriitikoiden ylisanoja kuin kaupallista menestystäkin, voitti Cannesin Kultaisen palmun ja teki Bégaudeausta mediatähden. Nuoret työväenluokkataustaiset amatöörinäyttelijät pääsivät poseeraamaan festivaalien punaisille matoille ympäri maailman.

Elokuva kuvaa vuoden ajan pariisilaisen lähiökoulun luokkahuoneen elämää. Bégaudeaun esittämä ranskanopettaja aloittaa uuden lukuvuoden täynnä intoa ja ideoita tuoreista opetusmenetelmistä. Teini-ikäiset oppilaat eivät kuitenkaan päästä häntä helpolla, vaan kyseenalaistavat, testaavat ja haastavat. Kuvaukset toteuttiin pitkälti improvisaation keinoin. Tämän vuoksi Luokassa on dokumentaarinen tuntu, vaikka nuoret eivät oikeasti esitä itseään. Suurimmaksi osaksi luokkahuoneen sisällä tapahtuva elokuva on tilallisesti rajattu, mutta keskustelut kuljettavat tarinaa pitkälle seinien ulkopuolelle. Näyttelijöiden oivallisesti välittämä laaja tunneskaala ulottuu turhautumisesta ja pelosta helpotukseen ja iloon – tunteiden kirjo lataa valkokankaan täyteen energiaa ja elämää.

Yhteen päärooliin elokuvassa nousee kieli ja sen lukuisat merkitykset: monikulttuurisen lähiötaustan omaavien nuorten tapa ilmaista itseään eroaa opettajan edustamasta koulutetun ihmisen kielestä. Millainen kieli on oikea, tarpeellinen ja yhteiskuntaan sopeutumisen kannalta riittävä? Ovatko kieliopin oikeat termit välttämättömiä oppia? Kieli on elokuvassa konfliktien ase ja fyysisen väkivallan alkusoitto, mutta myös luokan sisäinen huumori on pitkälti kielenkäyttöön sidottu.

Pohdinta siitä, millainen on hyvä opettaja, minkälaiset toimintaresurssit kouluilla on ja millaiset valmiudet nuoret koulusta saavat, on varmasti aina tarpeen. Cantet on todennut, ettei halunnut katsoa koulumaailmaa ruusunpunaisten lasien läpi ja siksi todellisuuteen kuuluvat ongelmat jäivät elokuvaan. Luokka herätti valmistusmaassaan runsain mitoin keskustelua koulutuksen heikentyneeksi koetusta tilasta aina korkean tason päättäjiä myöten. Elokuvassa valmiita ratkaisuja ei anneta, vaan erilaiset näkökulmat saavat tilaa ja katsojalle tarjotaan mahdollisuus yrittää ymmärtää kulttuuritaustoista juontuvia eroja ajatusmaailmassa ja käytöksessä. 

- Maija Iltanen 20.11.2009 – Lähteet: Ginette Vincendeau: "The Rules of the Game", Sight & Sound Mar2009, Vol. 19. ; Roger Ebert 4.2.2009, Chigago Sun-Timesin verkkosivut; IMDb