Kunnianosoitus Stanley Kubrickille
Stanley Kubrick kuoli vuonna 1999, mutta hänen arvostuksensa on sittemmin aina vain noussut. Jokaiseen elokuvaansa Kubrick hahmotteli omaperäisen vision, jonka ainutlaatuisuus on ymmärretty usein vasta jälkikäteen. Tuloksena oli elokuvasarja, jossa lajien pelisäännöt määriteltiin uusiksi.
Stanley Kubrickin (1928–1999) kuoltua hänen taiteellisen perintönsä arvostus on dvd- ja blu-ray -aikakaudella jatkuvasti kohonnut. Kubrickin eläessä hänen elokuviaan usein ensin oudoksuttiin, sittemmin niiden ainutlaatuinen mestaruus tunnustettiin. Kubrickia kiinnosti moni elokuvan laji, ja aina hän määritteli valitsemansa genren pelisäännöt uudelleen.
Kubrick syntyi lääkäriperheeseen Bronxissa, ja jo 17-vuotiaana hän työskenteli valokuvaajana Look-lehdessä. Pian tulivat ilmi hänen kuvallisen tyylinsä piirteet: dramaattinen mutta luonnollinen valaistus, mieltymys liikkuvaan kameraan, vääristyneiden linssien käyttö painetilanteissa, aitojen yksityiskohtien korostus, ahtaiden ja avoimien tilojen vastakkainasettelu, käytävien ja tunnelien keskeisyys ja kuvan osittaminen ikkunoiden, peilien ja tv-ruutujen avulla.
Läpimurtoteos oli Peli on menetetty / The Killing (1956), kertomus sotilaallisen tarkan aikataulun mukaan suunnitellusta ryöstöstä. Tarina kerrotaan merkillisenä aukeavien ja kertautuvien aikarenkaiden järjestelmänä. Arkipäiväiset harmit – ruuhka, koira, puhjennut rengas – sotkevat kaiken.
Kunnian polut (1957) on edelleen kaikkien aikojen hurjimpia sotaelokuvia, ei väkivaltaisuutensa vaan psyykkisen latauksensa ansiosta. Kunnian ja ylenemisen himo sokaisee ja johtaa järjettömiin uhreihin. Ensimmäiseen maailmaansotaan sijoittuva elokuva kiellettiin tapahtumamaassaan Ranskassa aluksi. Päärooleissa loistivat Adolphe Menjou, George Macready, Ralph Meeker ja Kirk Douglas.
Douglas vakuuttui Kubrickin kyvyistä siinä määrin, että uskoi tälle tuottamansa jättispektaakkelin Spartacuksen (1960) ohjauksen. Tuottaja puuttui asioihin siinä määrin, ettei Kubrick tunnustanut tulosta täysin omakseen, mutta sellaisenakin se on lajinsa eliittiä. Näyttelijäkuntaan kuuluivat Douglasin ohella Laurence Olivier, Jean Simmons, Charles Laughton ja Peter Ustinov. Esitämme vuoden 1991 pitkän restauroidun laitoksen.
Kubrick asettui loppuiäkseen Englantiin, aina tiiviissä yhteydessä Hollywoodiin. Vladimir Nabokovin romaaniin perustuva Lolita (1962) oli tarina "jota ei voinut filmata". Nabokov itse laati käsikirjoituksen ja piti lopputuloksestakin. Nymfettiä tulkitsi Sue Lyon, James Mason oli Humbert Humbert, ja makaaberia Clare Quiltyä esitti Peter Sellers.
Sellers sai kolmoisroolin Kubrickin seuraavassa "hullun rakkauden" kuvauksessa Tri Outolempi (1964), joka on komedia maailmanlopusta. Häiriintyneiden libidoidensa ylikuumentama sotilaallis-poliittinen johtoryhmä saa aikaan kolmannen maailmansodan. Unohtumattomat lavasteet suunnitteli Ken Adam.
Outolempi oli puoleksi ihminen, puoleksi kone. Elokuvan 2001 – avaruusseikkailu (1968) päähenkilö on kone – robotti HAL. Ihmisten koneellistuessa koneet ovat inhimillistyneet. Kubrickin tulevaisuusnäky on kuvitelma esineistyneestä elämänmuodosta. Ihmiskunnan historia tiivistyy leikkaukseen apinaihmisen murha-aseesta avaruusalukseen. Mustan monoliitin arvoitusta tutkiessamme syöksymme tähtiporttiin, ja siirrymme historiallisesta ajasta uusiin ulottuvuuksiin. Teos nosti science fictionin uudelle arvostuksen tasolle.
Kellopeli appelsiini (1971) on Anthony Burgessin romaaniin perustuva, kulttielokuvaksi kasvanut futuristinen näky valvontayhteiskunnasta ja siinä riehuvista väkivaltaisista jengeistä. Design on villin kekseliäs, asetelmat groteskin tyyliteltyjä. Alexin (Malcolm McDowell) väkivaltaiset impulssit voidaan kesyttää vain aivopesemällä hänet zombieksi.
Barry Lyndonissa (1975) Kubrick siirtyi historiaan. W. M. Thackerayn pikareskiromaaniin perustuva onnenonkijan, soturin ja rakastajan tarina toteutui kubrickilaisella perfektionismilla, ajankohdan (1700-luvun lopun jälkipuolen) maalareiden tyylistä inspiroituen, hitaan surumielisellä tempolla. Kynttilänvalossa kuvatut kohtaukset olivat käännekohta kinematografian kehityksessä.
Stephen Kingin bestselleriin perustuva Hohto (1979) on virtuoosimainen yhteenveto kauhuelokuvan teemoista: autio, eristetty talo, perheen hajoaminen, isä (Jack Nicholson) psykopaattimurhaajana, tyhjän paperin kauhu ("pelkkä työ ilman leikkiä tekee Jackista tylsän pojan"), telepatia, verta valuvat huoneet, painajaismainen pako lumilabyrintissa. Nimensä mukaisesti johtoaiheeksi tuli tunne tuolta puolen hohtavasta häikäisevästä valosta.
Vietnamin sotaan sijoittuva Full Metal Jacket (1987), pääosissa Matthew Modine, Adam Baldwin ja Vincent D'Onofrio, osoitti, ettei Kubrickin sodanvastaisuus ollut hiipunut. Elokuva jakautuu kahteen jaksoon. Ensin "pojista tehdään miehiä" merivoimien sotakoulutusleirillä. Sitten pojat viedään sodan helvettiin maapallon toiselle puolelle. Simputtava kersantti D.I. Ermey oli aito kapiainen.
Elokuvallisena testamenttina valmistui Eyes Wide Shut (1999) Arthur Schnitzlerin Unikertomuksesta. Tom Cruise ja Nicole Kidman esittävät vieraantunutta avioparia, joka kokee hätkähdyttävän heräämisen öisten seikkailujen myötä. Kubrick siirsi tapahtumat 1920-luvun Wienistä oman aikamme New Yorkiin. Unta vai totta? Visuaalisena johtoaiheena on jälleen kuin tuonpuoleisesta hohtava valo.
Sarjan avaa Kubrickin lanko ja Steven Spielbergin Kubrickin ideoiden pohjalta toteuttaman AI-elokuvan (2001) tuottaja Jan Harlan. Näemme hänen kiitetyn dokumenttinsa Stanley Kubrick – A Life in Pictures (2001), jossa kymmenet Kubrickin työtoverit muistelevat maestroa.
Antti Alanen