Kanerva Cederström

Kanerva Cederströmin 1980-luvulla alkanut ura ohjaajana on tuottanut jo yli 20 dokumentti- ja essee-elokuvaa, joista useassa on työparina ollut Riikka Tanner. Tuotannon keskeisiä teemoja ovat aika, ajan kuluminen ja sen kokeminen sekä muisti, niin ihmisten kuin paikkojenkin. Toistuvia aineksia ovat elokuvan keinojen rohkea käyttö, läheinen suhde kirjallisuuteen ja ilmeinen sukulaisuus kuvataiteeseen.

Paikan henki (1986) on tutkimusmatka Helsingin Töölönlahden ympäristöön, menneisyydestä tulevaisuuteen. Lenin-setä asuu Venäjällä (1987) tekee henkilökohtaista tiliä 1970-luvun taistolaisen liikkeen kanssa. Laila (1988) on ”iskelmän muotoinen elokuva” Laila Kinnusesta ja hänen elämänsä iloista ja suruista. Runoilija Helvi Juvosen tuotantoon, kirjeisiin ja muistiinpanoihin perustuva Rajamaa (1989) vie katsojan sisälle runoilijan tapaan ajatella ja nähdä maailmaa.

Hieno elokuvaessee Kaksi enoa (1991) perustuu suvussa kerrottuun tarinaan Cederströmin äidin sodassa kadonneesta veljestä. Se on muistoissa ja toiveissa liikkuva kertomus, joka mosaiikkimaisessa muodossaan, erilaisten ainesten yhdistelyssään, kuvallisessa tyylikkyydessään sekä yksityisen ja yleisen yhdistelyssään oli yksi hienon lajityypin aloittajista suomalaisessa dokumenttielokuvassa.

Ihmisen suhdetta eläimiin peilaava Heijastuksia lasisilmästä (1992) syntyi Cederströmin ja Tannerin halusta kokeilla täysin vapaan elokuvan tekemistä. Työttömän pöytäkirja (1994) perustuu Tannerin työttömyysaikanaan pitämään päiväkirjaan. Tyyliltään niukka ja tekstiltään toteava elokuva kuvaa työttömyyden kokemusta yksilön kannalta, ihmismielen sinnikkyyttä ilmentävän huumorin maustamana.

Haru – yksinäisten saari (1998) on yksi Cederströmin Tuulikki Pietilän valtavan kaitafilmikokoelman pohjalta tekemistä elokuvista. Se kuvaa Pietilän ja Tove Janssonin kesäpaikan elämää teemanaan luonnon ikuinen kiertokulku ja sen vastakohtana ihmisen rajallisuus ja sen hyväksyminen.

Rohkea ja kunnianhimoinen Trans-Siberia (1999) pohjautuu kahteen vankileirivuosista kertovaan tekstiin. Siperian halki kulkevalla junamatkalla kuvatut, filmilaboroinnin keinoin väritetyt näkymät täydentävät ihmiselämän merkitystä ja ihmismielen syvyyttä pohtivan teoksen.

Lost and Found (2003) on kuvallisesti ja äänellisesti moniaineksinen elokuva Neuvostoliitosta Suomeen muuttaneesta Konstantin Gontcharevista ja rakkauden monista ilmenemismuodoista.

Erikoisia tapauksia (2008) on saanut innoituksensa Helsingin Sanomissa ilmestyneestä samannimisestä palstasta. Se on rikas audiovisuaalinen kudelma, rakkaudentunnustus Helsingille kaikkine näkymineen, väreineen, äänineen ja ihmisineen – niin tavallisine kuin erikoisineenkin.

Eila Anttila