Kuin elävinä edessämme. Suomalaiset elämäkertaelokuvat populaarina historiakulttuurina 1937-1955
Anneli Lehtisalon uunituore väitöskirja tarkastelee ansiokkaasti populaarin median roolia suomalaisessa historiakulttuurissa.
Suomalainen studioelokuva eli 1930-luvun lopulla nousukautta. Tuotantoyhtiöillä oli mahdollisuus tarttua uusiin, resursseja vaativiin aiheisiin, kuten historiallisiin elämäkertaelokuviin. Valkokankaalle tuotiin tunnettuja suomalaisia hahmoja Klaus Kurjesta suurmies J. L. Runebergiin.
Elokuvien menestys ja ulkomaisten esikuvien vaikutus kannustivat jatkamaan aiheen parissa, ja sota-aikana ja sen jälkeen valkokankaalla nähtiin niin Aleksis Kivi kuin kuplettimestari Alfred. J. Tanner. Samaan aikaan suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri kokivat murroksen. Tämä näkyi myös historiakulttuurissa, niissä eri tavoissa, joilla ihmiset hahmottivat suhdettaan menneisyyteen. Sotaa edeltävää ja sodanaikaista historiakulttuuria leimasi voimakas isänmaallinen aatemaailma, kun taas sodan jälkeen kansallista menneisyyttä ja sen roolia yhteiskunnassa ryhdyttiin arvioimaan uudelleen.
Tutkija Anneli Lehtisalon Kuin elävinä edessämme. Suomalaiset elämäkertaelokuvat populaarina historiakulttuurina 1937-1955 on ensimmäinen laaja-alainen tutkimus, joka käsittelee populaarin median roolia suomalaisessa historiakulttuurissa. Väitöskirjassa tarkastellaan, millaisia menneisyyden esityksiä ensimmäiset suomalaiset elämäkertaelokuvat olivat, millaisia menneisyyden kokemuksia ne mahdollistivat ja miten elokuvat suhteutuivat ajan historiakulttuuriin.
Maaliskuussa ilmestyvä kirja jatkaa KAVAn ja SKS:n yhteisjulkaisujen sarjaa.