Valentin Vaala

Kirja on perusteos ehkä tunnetuimmasta elokuvaohjaajastamme Valentin Vaalasta, joka ohjasi yli 40 pitkää elokuvaa, melodraamoja ja komedioita. Kirja kertoo niin elokuvaohjaaja Vaalasta ja suomalaisen studioaikakauden elokuvakulttuurista kuin näiden kahden suhteestakin. Teos keskittyy Vaalan tunnetuimpaan tuotantoon, mutta esittelee myös uutta aineistoa hänen kadonneista elokuvistaan. Artikkelimuotoisessa teoksessa Vaalan tuotantoa valotetaan monista näkökulmista.

Kirjan artikkelit on jaettu neljään osioon. Ensimmäisessä kokonaisuudessa Lauri Tykkyläinen ja Kari Uusitalo jäljittävät Vaalan elämänvaiheita, Markku Varjola tarjoaa puolestaan läpileikkauksen ohjaajan koko tuotannosta. Toisessa osiossa (Teemoja) Antti Alanen tarkastelee uransa alussa olleen Vaalan töitä suhteessa 1920-luvun ja 30-luvun alun kansainväliseen elokuvaan ja kotimaiseen Tulenkantaja-modernismiin. Harri Kahla tuo varhaiselokuvat nykyaikaan löytämällä niitä leimanneesta ja aikalaisvastaanottoa hiertäneestä seksuaalisesta ja rodullisesta ambivalenssista myös tänä päivänä ajankohtaisia teemoja. Kari Savolainen sijoittaa Vaala-elokuvien julisteet suomalaiseen elokuvajulistemaailmaan, ja Tytti Soila erittelee puolestaan muun muassa Vaalan elokuvien hillittyä näyttelemistyyliä.

Osiossa Lajeja Markku Varjola paneutuu Vaalan komedioiden kestoteemoihin, ja Sakari Toiviainen etsii Vaalan tuotannon toista päälinjaa ja Vaalan melodraamojen ominaispiirteitä. Tommi Aitio analysoi elokuvien Linnaisten vihreä kamari ja Jossain on railo miljöitä ja tapahtumia ja kiinnittää elokuvat osaksi goottilaista kauhuperinnettä ja kartanoromantiikkaa. Ilkka Kippola seuraa systemaattisesti Vaalan "sivuraidetta" dokumentti- ja tilauselokuvien tekijänä. Kippola on myös merkittävästi täydentänyt Vaalan filmografiaa dokumenttielokuvien osalta.

Teoksen viimeinen osa laajentaa näkökulmaa elokuvasta muihin taiteisiin. Juha Seitajärvi tarkentaa tietämystä Vaalan alkuvaiheen elokuvien musiikista, säveltäjistä ja esittäjistä, Anu Juva puolestaan keskittyy elokuvan Gabriel, tule takaisin -elokuvan musiikkiin. Mervi Herranen vertailee henkilökuvauksen tapoja Ihmiset suviyössä -elokuvassa ja F. E. Sillanpään alkuteoksessa. Kimmo Laine erittelee Kun isä tahtoo…-elokuvan suhdetta Vihtori ja Klaara -sarjakuvaan.

Vaalan omaakin ääntä kuullaan aikalaishaastatteluna, filmografia on niin ikään varustettu aikalaiskommentein, haastattelukatkelmin sekä muistikuvin. Kirjassa on neliväriliitteenä upeita, ennen julkaisemattomia filmijulisteita.

Kirjan ovat toimittaneet Kimmo Laine, Matti Lukkarila ja Juha Seitajärvi