Suomen elokuva-arkisto esitti keväällä 2000 venäläisten formalistien taiteelliseen työhön perustuvan elokuvasarjan, jonka yhteydessä järjestettiin kansainvälinen seminaari otsikolla "Pietarin formalistit". Nyt kyseisen seminaarin esitelmät on koottu kirjaksi, joka tarjoaa mielenkiintoisia näkökulmia formalismiin ja formalisteihin niin asiaan vihkiytyneille kuin siihen ensikosketuksen saavillekin.

Viime vuosisadan alun venäläinen formalismi tieteen koulukuntana ja taiteellisena ilmiönä eli niin Moskovassa kuin Pietarissakin.Vaikka koulukunnan päähuomion kohteena oli kirjallisuus ja poeettinen kieli, elokuva uutena taiteen lajina nousi varsin keskeiseen asemaan niin tutkimuskohteena kuin taiteellisena kokeilukenttänä. Useat eturivin tutkijat tekivät käsikirjoituksia elokuviin (Sklovski, Tynjanov). Toisaalta esimerkiksi elokuvaohjaajien Grigori Kozintsev ja Leonid Trauberg voidaan sanoa kuuluneen koulukunnan taiteelliseen siipeen. On myös aiheellista kysyä, olisivatko Sergei Eisensteinin varhaiskauden elokuvat ja hänen elokuvateoriansa erilaisia ilman venäläisen formalismin vaikutusta.

Kirjallisuudentutkimuksessa, lingvistiikassa ja elokuvatutkimuksessa palataan yhä uudelleen heidän teksteihinsä. Strukturalismin ja semiotiikan historiaa ylipäänsä ei voida kirjoittaa mainitsematta koulukuntaa. Amerikkalaisessa elokuvatutkimuksessa on jopa käytetty termiä neoformalismi (Bordwell & Thompson) viittaamaan ideoiden syntyperään ja uudelleenheräämiseen. Ilmapiirin muutos Venäjällä on vapauttanut myös maanmiehet arvioimaan uudelleen taannoin kiroukseen tuomittua formalismia.

Lue myös