Filmitähtien aika

Filmitähtien aika.
Näyttelijöitä suomalaisen elokuvan kultakaudelta.

Toimittanut Kai Vase
Esipuhe Sakari Toiviainen

Ovh 26 euroa.
Saatavissa SKS:n verkkokirjakaupasta ja kirjamyymälästä (Kirjatalo, Mariankatu 3), Taidemuseo Tennispalatsin museokaupasta sekä hyvin varustetuista kirjakaupoista kautta maan.

Filmitähtien aika tarjoaa silmäyksen suomalaisen elokuvatähteyden kasvoihin klassisella kaudella, 1920-luvulta 1960-luvun alkuun. Tuolloin tähdet olivat tähtiä ja heidän vetovoimansa kosketti suuria yleisöjä. Samalla teos on läpileikkaus suomalaisen elokuvatähteyden historiasta, ja se esittelee kasvoja, jotka ovat eläneet suomalaisten muistissa läpi vuosikymmenten. Se sisältää 120 mieleenpainuvaa valokuvaa tästä kansakunnan yhteisestä tunteiden historiasta.

Eurooppalaisen elokuvan tähtijärjestelmä syntyi amerikkalaisen mallin mukaan heti 1900-luvun alussa, ja vuosisadan alkupuolella se rantautui myös Suomeen. Kun suomalainen elokuva pääsi lapsenkengistään 1920-luvulla, keskeiset näyttelijät värvättiin teatterin vakiintuneista ammattilaisista, eikä heidän joukostaan päässyt syntymään kiintotähtiä elokuvan uuteen maailmaan. Ensimmäiset suomalaiset tähdet, Tauno Palo ja Ansa Ikonen, tekivät ensimmäisen yhteisen elokuvansa Kaikki rakastavat 1935. SF-paraati (1940) ja Kulkurin valssi (1941) sinetöivät parin koko kansan lemmenpariksi - heidän vetovoimansa riitti myös erilliseen tähteyteen.

1930-luvulla syttyivät monet muutkin klassisen kauden kiintotähtemme. Yksi suomalaisen elokuvan kulta-ajan valovoimaisimpia näyttelijättäriä oli Valentin Vaalan elokuvissa 1930-luvun puolivälissä aloittanut Regina Linnanheimo. Klassisen kauden käytetyin ja suosituin miestähti Taunon Palon rinnalla oli Joel Rinne. Palon lailla Rinne pystyi siirtymään notkeasti sankarirooleista vähemmän sankarillisiin, jopa epäsankarillisiin osiin.

Elokuvayleisössä on aina ollut kollektiivisen ihailun ja palvonnan tarvetta. Tähdestä on tullut samanaikaisesti objekti ja subjekti, kauppatavara ja myytti, ihminen ja jumalolento. Olennaista on se kuvitteellinen suhde, joka vallitsee tähden ja hänen yleisönsä välillä. Se muistuttaa rakkaussuhdetta, mutta on kuitenkin jotakin enemmän ja jotakin vähemmän. Suomalaisessa kontekstissa raja "filmitähden" ja "näyttelijän" välillä on veteen piirretty viiva. Suomalainen tähteys ei ollut Hollywoodin ylimaallista säteilyä ja valoa, vaan jonkinlaista kotikutoista suomalaista hehkua, jolla taivaan tähtiratojen sijasta oli alkulähteensä maan päällä ja ihmisten sydämissä.