Ihminen kävi avaruudessa 50 vuotta sitten

Tieteiselokuva on ajatusleikki, jossa visualisoituvat tulevaisuuteen kohdistuvat toiveemme ja pelkomme, tieteen ja teknologian mahdollistamat utopiat ja dystopiat. Laji on yhtä vanha kuin elokuva, jo Georges Méliès lennätti tiedemiehet taivaalle elokuvassaan Matka Kuuhun

(1902).

Scifi-sarja on nyt ajankohtainen monestakin syystä. Huhtikuussa tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä kun ihminen lensi ensimmäisen kerran avaruuteen. Juri Gagarinista tuli Neuvostoliiton kansallissankari ja viimeistään tuolloin lännelle kirkastui kuinka pahasti se oli jäänyt jälkeen suurvaltojen kilpajuoksussa avaruuteen.

Orionin Gagarin-viikolla esitetään Jakov Protazanovin legendaarinen neuvostoscifin avaus Aelita (1924), jossa moskovalainen insinööri pakenee avio-ongelmiaan Marsiin. Aelita-näytökset säestää Cleaning Women, joka on tehnyt aiemmasta elokuvakonsertistaan uuden sovituksen.

Gagarinia ja Neuvostoliiton avaruushuumaa taustoitetaan omassa näytöksessään kahdella aikalaisdokumentilla Ennen harppausta avaruuteen (1960) ja efektimestari Pavel Klushtshantsevin dokufiktiolla
Maailmankaikkeus (1951).

Sarjan toinen Tapaus on Fritz Langin Metropolis (1927) joka koki
hämmästyttävän uudelleentulemisensa vuosi sitten. Elokuvaa leikattiin
rajusti heti saksalaisen ensi-iltansa jälkeen, mutta Argentiinaan oli jo
ehättänyt yksi alkuperäiskopio, joka löydettiin vasta nyt. Scifi-klassikko
sai lisäpituutta lähes puoli tuntia ja aiemmin sekavaksi koettu tarina
hahmottuu nyt selkeänä. - Metropoliksen (DE 1926/2010) kaikki kolme näytöstä jouduttiin perumaan, koska kopion saksalaisrestaurointi ei valmistunut ajoissa.

H.G. Wells ohjasti vahvasti kuulun Shape of Things To Come -romaaninsa
filmatisointia. Tulevia aikoja -elokuvan (1936) näyttävät tulevaisuudenvisiot
päätyvät komeasti vuoden 2036 utopiaan. Visionääristen maailmojen luomista ideoivat aikansa moderneimmat taiteelliset kyvyt, muun muassa Fernand Léger, Le Corbusier ja Laszlo Moholy-Nagy. Ohjauksesta
vastasi lavastajavelho William Cameron Menzies.

Wells-ohjaus oli Menziesin ensimmäinen ja Avaruuden pirut (Invaders
from Mars, 1953) viimeinen. Siinä kylmän sodan paranoidiset tunnelmat
tallentuivat ensi kertaa väreissä. Amerikkalaista pikkukaupunkia
järisyttävä uhka tuli luonnollisesti Marsista, punaiselta planeetalta.

Itäblokin maissa tieteiselokuva sai jalansijaa vasta 1960-luvulle tultaessa.
Stanislaw Lemin romaaniin Astronauci (1951) perustuva Venus on vaiti (1959) oli DDR:n ensimmäinen scifi-elokuva ja poliittisesti korrektia
suurtuotantoa valmisteltiin perusteellisesti vuosikausia. Gobin
autiomaasta löytynyt outo aines ja sen sisältämä uhkavaatimus Maalle
johtaa kansainväliseen avaruuslentoon kohti Venusta. Poikkeuksellisesti
ydinsodan katastrofaalisuudesta varoittava elokuva levisi myös länteen.

Vieraiden planeettojen invaasiouhka kääntyi Nicolas Roegin elokuvassa
Mies toisesta maailmasta (1976) pohdiskeluksi muukalaisuudesta
ja vieraantumisesta. David Bowie esittää maasta vettä etsimään tulleessa
eteerisessä avaruusmatkailijassa yhtä 1970-luvun alter egoistaan,
Ziggy Stardustia.

2001: avaruusseikkailu (1968) on modernin scifin kulmakiviä. Alun
hyppäys kivikaudesta avaruusaikaan on hämmentävä loikka ajassa, mutta onko ihminen muuttunut tällä välin? Kubrickin elokuvassa ihminen
kohtaa avaruudessa itsensä ja luomansa teknologian.

Scifi-elokuvien joukossa sille on vetänyt vertoja vain Stanislaw Lemin
Solaris-filmatisoinnit, joissa ihminen kohtaa avaruudessa jotakin muuta.
Usein nähdyn Tarkovskin version sijaan esitetään Steven Soderberghin
tuore tulkinta Solaris (2002).

George Lucasin THX 1138 (1969) on aivan toista kuin myöhemmät
Star Warsit. Ohjaajan esikoinen tyrmistytti ennakkokatselussa Warner
Brothersin johtoportaan ja ohjaaja pakeni filmirullat kainalossaan
koeteatterista. Orwellmaista epäinhimillistä todellisuutta kuvaava elokuva
piipahti leikattuna lyhyellä teatterikierroksella vasta 1971. Orionissa
nähdään ainoastaan rajoitetussa teatterilevityksessä ollut Director's
Cut -versio.

Rinnakkaisten maailmojen kuvaaminen on harvoin onnistunut yhtä
tehokkaasti kuin Matrixin (1999) virtuaalitodellisuusseikkailussa.
Wachowskin veljekset yhdistivät tehokkaasti messiaanisen vapahtajatarinan, räjähtävän toiminnan ja scifin klassikkoaiheen, moderniin teknologiaan kohdistuvan epävarmuuden.

Elokuvassa Rakastan sinua, rakastan sinua (1968) epäonnistuneen
itsemurhayrityksen jälkeen Claude suostuu tiedemiesten aikamatkatestien
koekaniiniksi. Kyseessä on tieteiselokuva Alain Resnais’n tapaan,
uhkaavan tulevaisuuden sijaan eletään uudelleen traumaattisia muistoja.

Pasi Nyyssönen

KINOKONSERTTI AELITA • MUSIIKKI Cleaning Women
PE 15.4. klo 21.00 JA LA 16.4. klo 17.00 • liput 12 €/10 €