Etelä-Korea ja Bong Joon-ho
Korean kansainvälisen ohjaajatähden Bong Joon-hon Mother säväytti Cannesissa keväällä 2009 ja R&A-festivaalilla syyskuussa. Ohjaajan varhaisempia töitä nähdään Orionissa 16.-20.11. KAVA esittää ohjaajan hersyvän esikoisen, mustan huumorin sävyttämän Barking Dogs Never Bite -elokuvan (2000) sekä viiston murhamysteerin Memories of Murder (2003), jossa käsitellään osin samoja teemoja Mutsissa.
"Luis Buñuelilla oli korealainen veli!", totesi Cahiers du Cinéman kriitikko Jean-Michel Frodon nähtyään Kim Ki-youngin häkellyttävän Hanyon (Housemaid, 1960). Avioparin ja nuoren sisäkön kolmiodraama vakuutti myös Martin Scorsesen, jonka perustaman World Cinema Foundationin tuella elokuva on vastikään restauroitu. Korean Tulion käsissä konventionaalinen melodraama paisuu Hitchcock-vaikutteiseksi kauhutrilleriksi, joka on useasti nostettu Etelä-Korean elokuvahistorian kärkiteokseksi.
Genrestä riippumatta korealaisen elokuvan perusvire on usein melodramaattinen. Lee Man-heen film noir -sävyjen kyllästämässä Geomeun meorissa (Black Hair, 1964) gangsteripomo ei voi unohtaa naisensa uskottomuutta. Lopulta gangsterin heila suistaa rikollisjoukkion kaaokseen. Roadmovie Sampoganeun kilissä (A Road to Sampo, 1975) ohjaajan humaani katse kohdistuu kolmeen yhteiskunnan ulkopuoliseen jotka matkaavat kohti onnelaksi oletettua päämäärää, kylää nimeltä Sampo. Elokuva jäi visionäärisen Lee Man-heen viimeiseksi elokuvaksi.
Korean historiasta ei puutu dramatiikkaa. Japanilaiset miehittivät niemimaata vuosikymmeniä (1910-45) ja sitä seurasi repivä sisällissota (1950-53), jonka seurauksena maa jakautui Etelä ja Pohjois-Koreaan. Ne ovat luonnollisesti painaneet jälkensä myös korealaiseen elokuvaan. Lukuisista elokuvista maineikkain ja koskettavin on Yoo Hyon-mokin Obaltan (Aimless Bullet, 1961), jossa kansakunnan sopeutumista rauhatilaan kuvataan soulilaisperheen kautta. Obaltanin dramaattinen realismi on suoraa jatkumoa Italian neorealismille ja Saksan sodanjälkeisille raunioelokuville.
Ja-yu bu-in (Madame Freedom, 1956) avaa toisenlaisen näkökulman 1950-luvun Koreaan. Modernisaation ja länsimaistumisen boomissa myös korealaisille naisille avautui uusia mahdollisuuksia. Professorin vaimo menestyy liike-elämässä ja huvittelee viilin mambon tahtiin Soulin yössä. Elokuva oli luonnollisesti skandaali.
Hyon-mokin Makcharo on sonnimdeul -elokuvassa (Guests from the Last Train, 1967) kuolemansairas toimittaja, epätoivoinen mysteerinainen ja poptaiteen Koreaan tuova maalari kuvaavat kehityksen kääntöpuolta. Elämänsä kadottaneet uppoutuvat dekadenssiin komeasti, elokuvan väri- ja kuvasommittelut ovat häkellyttäviä.
Etelä-Korean 2000-luvun uuden aallon keskeisimpiä nimiä on Bong Joon-ho, jonka tuotannosta esitetään hänen kaksi varhaisinta elokuvaansa. Esikoinen Flandesui gae (Barking Dogs Never Bite, 2000) on mustaa komedia, jonka käyttövoimana ovat karvaiset ystävämme. Naapurin rakin räksytys saa professoirin mitan täyteen: koira katoaa, ja sitten toinen...
Viisto huumori sisältyy myös ylistettyyn läpimurtoteokseen Memories of Murder (2003). Tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa jäljitetään pikkukaupunkia piinaavaa sarjamurhaajaa. Koreoiden väliselle demilitarisoidulle DMZ-alueelle sijoituva Joint Security Area (Park Chan-wook, 2000) rikkoi yleisönennätyksiä mutta suututti armeijan. Raja-alueella sattunutta outoa ampumistapausta tutkivat Ruotsin ja Sveitsin puolueettomat edustajat.
Choderlos de Laclosin 1700-luvun kirjeromaanin ovat filmanneet mm. Roger Vadim, Milos Forman ja Stephen Frears. C J -Yongin häikäisevän kaunis tulkinta Vaarallisia suhteita (2003) sijoittuu 1700-luvun Koreaan, jossa viettelyn jalo taito myös tunnetaan.
Pasi Nyyssönen