VILJAN VALTAKUNTA

Viljan valtakunta on itse asiassa Ivar Johanssonin esikoiselokuva ohjaajana, ja olen siihen hyvin mielistynyt. Se valmistui täsmälleen mykkäelokuvan ja äänielokuvan rajavaiheessa. On kiehtovaa katsella tätä elokuvaa, joka valmistui mykkäelokuvan ja äänielokuvan rajavaiheessa 1920-luvun lopussa. Siitä on mahdollista nähdä, että elokuvataide, jos se olisi jatkunut mykkänä, olisi voinut kehittää ainutlaatuisen kielen, jolla se olisi voinut ilmaista itseään erittäin huomattavalla voimalla. Ajattelen venäläistä elokuvaa tai Murnauta. Murnaun Viimeinen mies (Der letzte Mann) on elokuva, joka tehtiin täysin ilman välitekstejä. Se on täysin johdonmukainen ja täysin nautittava vielä tänä päivänäkin. Murnau oli se, joka meni pisimmälle siinä miten kerrotaan tarinaa ilman välitekstejä. Itse yritin työskennellä mahdollisimman vähäisellä dialogilla kun tein Hiljaisuuden (Tystnaden). Minusta oli fantastista kertoa tarinaa ilman dialogia. Juuri nyt on elokuvateattereissa muuten suomalainen elokuva, joka on aivan täysiverinen mykkäelokuva, Aki Kaurismäen Juha. Se on ihan hyvä elokuva, mutta siinä on aivan tarpeetonta ironista särmää. Jos Kaurismäki ottaa rohkean askelen tehdä puhdasta mykkäelokuvaa hänen pitäisi mielestäni olla vielä rohkeampi ja jättää ironia pois.

Mutta Viljan valtakunta on upeasti kerrottu elokuva. Se on hyvin näytelty ja hyvin ohjattu. Ivar Johansson kuten moni muukin tuon ajan ohjaajista on unohdettu sittemmin. Venäläinen elokuva innoitti häntä, ja Viljan valtakunnassa on mahtavia kohtauksia. Se on elokuva, joka on peräisin tuolta historian siirtymäajalta, ja olisi tärkeää kiinnittää huomiota Ivar Johanssoniin. Paljon myöhemmin hän ohjasi ääniversion samasta aiheesta, mutta se on paljon latteampi. Sen sijaan vuoden 1929 Viljan valtakunta on loistava elokuva.

Ingmar Bergman (kirjassa Bergmans 1900-tal: en hyllning till svensk film från Victor Sjöström till Lukas Moodysson. Göteborg: Filmkonst 2000) AA 10.11.2010

Ivar Johansson ohjasi lähes 40 elokuvaa. Mykkä mestariteos Viljan valtakunta jäi äänielokuvan läpimurron vuoksi aikoinaan vaille ansaitsemaansa arvostusta, mutta tuntijat ovat sen merkityksen aina tienneet.