TRISTRAM SHANDY: HERRASMIEHEN PALJASTUKSET

Tristram Shandy: herrasmiehen paljastukset (2005) pohjaa Laurence Sternen luomaan aatelismiehen koomiseen ja satiiriseen elämäkertasarjaan (1759-69). Monitasoisen romaanin filmaamista on pidetty mahdottomana, mutta Winterbottom lisää polveilevaan tekstiin vielä lisäkerroksia: elokuvassa kuvataan elokuvaa, joka pohjaa Sternen romaaniin.
***
”Yleisesti ottaen en ole kirjallisuussovitusten fani” on Michael Winterbottom todennut eräässä haastattelussa. Tästä huolimatta hän on ohjannut neljä kirjaan perustuvaa elokuvaa, kolme englantilaisen kirjallisuuden raskaasta sarjasta ja neljäs, Killer Inside Me (2010), amerikkalaisen rikosromaanin klassikosta (Jim Thompson, 1956). Jude (1996) ja Claim (2000) perustuvat Thomas Hardyn (1840-1928) romaaneihin (Jude the Obscure (1895) / The Mayor of Casterbridge (1886). Tristram Shandy: herrasmiehen paljastukset -elokuva puolestaan pohjaa Laurence Sternen yhdek-sänosaiseen romaaniin Tristram Shandy: Elämä ja mielipiteet (The Life and Opinions of Tristram Shandy, Gentleman (1759-67)). Sternen romaania on yleisesti pidetty mahdottomana elokuvattavaksi sen kiemuraisen kerrontarakenteen vuoksi. Muun muassa kirjan päähenkilö, joka on myös sen kertoja, syntyy vasta kirjasarjan kolmannessa osassa.

Sternen kirja leikittelee romaanin rakenteella ja kirjoittamisen muodoilla. Winterbottomin ja Frank Cottrell Boycen (molemmat muodostavat yhdessä käsikirjoittajapseudonyymin Martin Hardy) ratkaisuna on sovittaa kirja elokuvaksi elokuvan tekemisestä. Tuloksena on molemmissa tapauksissa metafiktiota, joka korostaa korskeasti keinotekoista luonnettaan. Esimerkiksi Winterbottomin elokuvassa aikuinen Tristram puhuu kameralle pojista, jotka näyttelevät häntä nuorena havahtuen pyytämään anteeksi katsojilta: ”kiirehdin asioiden edelle, en ole vielä syntynytkään”.

Metaelokuvamaisuutta korostaa myös Tristram Shandyn leikittely elokuvan lajeilla ja muodoilla. Ilmeisimmillään Tristram Shandy näyttäytyy elokuvana elokuvan tekemisestä Truffaut'n Amerikkalainen yö (La nuit américaine, 1973) tapaan. 1700-luvulle (ainakin osittain) sijoittuvan elokuvan yhteydessä ei voi myöskään välttyä konnotaatioilta brittielokuvan (ja television) leipälajiin, historialliseen pukudraamaan. Elokuvassa toistuu muun muassa pohdiskelu siitä, onko Shandyn kengän korot sopivan korkuiset, minkä voi nähdä piikkinä autenttisuutta tavoitteleville Merchant Ivory -pukudraamoille ja heritage-elokuvateollisuudelle. Lisäksi Winterbottomin elokuva voidaan hahmottaa myös (muka-/mock-) dokumenttina elokuvan tekemisestä tai elokuvallisena variaationa elokuvien making of -dokumenteista. Ohjaaja Mark käyskentelee lavasteissa ottojen välillä ja keskustelee näyttelijöiden ja tuottajan kanssa. Tv-toimittaja "haastattelee" pääosien esittäjä Steve Coogania kuten elokuvien dvd-julkaisujen lisämateriaalien aineistoissa usein on tapana.

Elokuvan keskiössä on kolmoisroolia esittävä Steve Coogan, brittiläinen koomikko ja tv- ja mediapersoonallisuus, joka tunnetaan erityisesti Alan Partridge -hahmostaan. Cooganin persoonallisuus tuo varsinkin brittikatsojille lisää intertekstuaalisia ulottuvuuksia elokuvaan. Repaleinen, intertekstuaalinen muoto Tristram Shandyssa ulottuu myös elokuvan musiikkiin, jossa korostuvat tunnistettavia otteet Fellinin 8 ½ (1963) ja Peter Greenawayn Piirtäjän sopimus (1982) -elokuvista.

Lähteiden pohjalta Pasi Nyyssönen 24.3.2010.