THUNDERBOLT

Thunderbolt on omalaatuinen ja kiehtova gangsterielokuva, yhtä paljon romanttinen tarina kuin thrilleri. George Bancroft, samansukuisessa roolissa kuin Josef von Sternbergin kaksi vuotta aikaisemmassa Alamaailmassa, esittää kovapintaista pankkiryöstäjää, jonka heikko kohta on tyttöystävä "Ritzy". Pulmat alkavat, kun tyttö rakastuu nuoreen pankkiiriin ja pyytää Thunderboltilta lupaa pysyä kaidalla tiellä. Mies vannoo tappavansa kilpailijansa, mutta joutuu pidätetyksi ennen kuin ehtii toimia. Hänen apurinsa kuitenkin järjestävät pankkiirille murhasyytöksen, ja miehet päätyvät vastapäisiin kuolemanselleihin ennen loppuratkaisuja.
   
Thunderbolt syntyi mykkä- ja äänielokuvan siirtymävaiheessa. Se kuvattiin alun perin mykkänä (ja myös levitettiin sellaisena joissakin teattereissa), mutta varustettiin kiireisesti äänellä, kun Warnerin esittelemän teknisen uutuuden menestys kävi ilmeiseksi. Vaikka Sternberg oli olennaisesti visuaalinen ohjaaja ja panosti tässäkin kompositioon ja kuvalliseen atmosfääriin, Thunderboltin äänitekniikka ja -kokeilut ovat huomattavasti kehittyneempiä kuin useimmissa tuon ajan elokuvissa. Sittemmin Sternberg kirjoitti omaelämäkerrassaan Fun in a Chinese Laundry: "Oikealla ja tehokkaalla tavalla käytettynä äänen oli lisättävä kuvaan ominaisuus, joka on kokonaan kameran tavoittamattomissa. Äänen oli toimittava kuin kontrapunktina tai kompensaationa, lisättävä siihen jotakin, ei vähennettävä sitä."

Juuri tätä Sternberg yrittää Thunderboltissa. Myös hänen tapansa käyttää musiikkia on epäsovinnainen. Hän ei luota ylenpalttiseen musiikkitaustaan, joka korostaisi kuvan kauneutta, siis hänen mukaansa "vähentäisi" sen arvoa. Silti tämän Sternbergin ensimmäisen äänielokuvan uudistavat piirteet jäivät paljolti huomaamatta. Sternbergin muistaman mukaan vain saksalainen ohjaaja Ludwig Berger (Michael Powellin kanssaohjaaja vuoden 1940 Bagdadin varkaassa) kiinnitti asiaan huomiota lähettämällä sähkeen: "Näin Thunderboltin ja onnittelen koko sydämestäni. Se on ensimmäinen onnistunut ja taiteellisesti hahmotettu äänielokuva. Bravo."

– Jay Robert Nashin ja Stanley Ralph Rossin Motion Picture Guiden (1987) mukaan

Thunderbolt merkitsi Sternbergin paluutta siihen gangsterielokuvan miljööseen, josta hän oli tehnyt niin ainutkertaisesti omansa. Tällä kertaa hän kertoi vankilatarinan, joka brutaalisuudessaan ja loppupuolensa miltei sietämättömässä jännityksessä oli ällistyttävä jopa hänelle. Sternberg ei käyttänyt taustamusiikkia ja pitäytyi kuvauksessa kylmään ja harmaaseen sävytykseen. Realismissaan se oli yhtä kaunistelematon kuin The Salvation Hunters (1925), mutta tuo elokuva päättyi toivonkipinään, Thunderboltin lopusta puuttuu kaikki toivo. Oliko menestys tehnyt taiteilijasta pessimistin?

- Herman G. Weinberg (Josef von Sternberg, 1966, 1978) – ST