TÄÄLTÄ TULLAAN, ELÄMÄ!

Täältä tullaan, elämä! (1980) on Tapio Suomisen ohjaus, joka toi nuorisoelokuvan urbaaniksi muuttuneeseen moderniin Suomeen. Instituutioiden, kaupunkirakenteen murroksen ja tavallisen nuoren elämä joutuvat sovittamattomaan ristiriitaan, jossa järki ja tunteet käyvät jatkuvaa kamppailua.
***
Täältä tullaan, elämä! on elokuva, jonka kehdon äärellä hyvät haltijat ovat jaelleet lahjojaan: Jean Vigon (Nolla käytöksessä), Nicholas Rayn (Nuori kapinallinen) ja François Truffautin (400 kepposta) elokuvissa kerrotaan eri tavoin, kuinka kyynisyyteen, vallan- tai rahanhimoon perustuva maailma lannistaa kehittyvän, kaavoihin sopeutumattoman, maailman perusteita ennakkoluulottomasti tutkivan mielen ja alistumattomuudesta nousevan kapinan. Vaikka nämä elokuvat nousevat eri maailmoista ja eri ajoilta, niillä on yhteinen nimittäjä: nuoruus vastassa maailma, joka on menettänyt luonnollisuutensa, inhimillisyytensä.
   
Rayn ja Truffautin nuorilla sankareilla on unelmansa, jotka he asettavat vanhempiensa rahan palvontaa vastaan. Suomisen elokuvan sankarilla Jussilla on vain pako: pako luolaan paukuttamaan omatekoisia rumpuja, pako seksuaalisanastoon, pako koulusta, lopulta haave yhteisestä paosta tyttöystävän kanssa.
   
Itse asiassa Suomisen kuvaamat nuoret on lannistettu jo ennen elokuvan alkua. Heiltä on riistetty osa heidän ihmisarvoaan, kun heidän – hyvää tarkoittaen – on sijoitettu sopeutumattomuuden vuoksi tarkkailuluokalle. Heidän opettajansa Pappa yrittää taistella heille heidän ihmisarvoaan takaisin, mutta hänkin on jo osa sitä ghettoa, mihin heidät on suljettu.
   
Vähitellen tarkkailuluokasta hahmottuu Esa Niemelän runollisesti ja samalla todenmakuisesti tulkitsema Jussi, joka käy omaan taisteluunsa ihmisarvostaan koulussa ja maailmassa. Ja hänelle käy kuten niin monesti on käynyt spontaaniin kapinaan nousseitten: ensin hänet ahdistetaan silmittömään pakoon, sitten tuhotaan lopullisesti. Hän on se syntipukki, joka potkitaan koulusta, sijaiskärsijä, joka saa kannettavakseen aikuisten vääristyneiden arvojen, pirstoutuneen perhe-elämän ja menetetyn lapsuuden seuraukset. Jussin kohtaloksi koituva koiravartija on paitsi yhteiskunnallisen auktoriteetin ja pakkovallan, arkipäivän fasismin edustaja, myös pimeydestä ja tyhjyydestä ilmestyvä musta enkeli, jonka siivet havisevat jatkuvasti Jussin yllä eräänlaisena kuolemantanssina.
   
Ohjaajan omien sanojen mukaan Täältä tullaan, elämä! ei ole mikään yhteiskunnallinen raportti, vaan nuoruuden sielunmaisema. Tarkoitus ei ole antaa valmiita vastauksia vaikeisiin ongelmiin, vaan herättää oikeita kysymyksiä. Elokuvan näkökulma on kokonaan nuorten puolella, ja jos loppuun jääkin pessimistinen kysymysmerkki, sisältää kuvattujen nuorten levottomuus ja elämänjano myös annoksen toivoa.

– Velipekka Makkosen (1980) ja Sakari Toiviaisen (1980) mukaan