RUKAJÄRVEN TIE

Rukajärven tie huipensi menestyksekkään kotimaisen elokuvavuoden 1999, nousi vuosikymmenen katsotuimmaksi kotimaiseksi ja osoitti samalla, että sota oli yhä kutakuinkin ainoa mahdollinen "suuren kansallisen kertomuksen" aihe. Rukajärven tie on muutenkin helppo nähdä loogisena osana suomalaisten sotaelokuvien pitkää jatkumoa. Talvisotaan (1989) sitä yhdisti tietysti jo tekijäjoukko, Tuntemattomaan sotilaaseen (1955 ja 1985) taas viittasivat monet samankaltaiset dialoginpätkät sekä saman sukuiset henkilöhahmot: esimerkiksi Kari Heiskasen esittämässä säälimättömässä korpraali Lukkarissa voi nähdä muistuman alikersantti Lehdosta, ja päähenkilön, Peter Franzénin esittämän luutnantti Perkolan, saattaa kuvitella vaikkapa vänrikki Kariluodoksi, joka kokemustensa myötä joutuu pettymään uskossaan ja idealismissaan.

Rukajärven tien tekijät pyrkivät ilmeisen tietoisesti irti monista sotaelokuvan perinteisistä piirteistä, mutta ainakin Tuntemattoman sotilaan versio sodasta on piirtynyt niin lujasti kulttuuriseen kuvastoon, ettei sidettä ehkä ole mahdollista tyystin katkaista. Pikemmin kuin täydellisenä irtiottona Rukajärven tie näyttäytyykin monien sotaelokuvan piirteiden uudelleenmuokkaajana. Vaikka se edeltäjiensä tapaan käsitteleekin miesjoukon keskinäisiä suhteita (ystävyyttä ja lojaalisuutta, luokka- ja koulutuseroja, alueellisia ja aatteellisia skismoja), sen näkökulma on lopulta varsin henkilökohtainen ja yksilökeskeinen. Joukkojen dynamiikkaa keskeisemmäksi kysymykseksi nousee se, mitä yksittäiselle ihmiselle tapahtuu, kun hän joutuu kohtaamaan väkivallan ja kuoleman. Tässä mielessä Rukajärven tie kiinnittyy enemmän eurooppalaisen taide-elokuvan kuin suomalaisen sotaelokuvan perinteeseen. Tämä puoli korostuu esimerkiksi henkilökohtaisella ja tunnustuksellisella tasolla pitäytyvässä, kirjeiden ja päiväkirjojen motivoimassa kertojan äänessä sekä subjektiivisten katseiden ja äänien suuressa merkityksessä. Edelleen Rukajärven tie täydentää Tuntemattoman sotilaan mieskeskeistä maailmaa tuomalla naisen rintamalle: luutnantti Perkolan ja lottana toimivan Kaarina Vainikaisen romanssi kehystää koko tarinaa ja pohjustaa monin tavoin luutnantissa tapahtuvat muutokset – ja samalla avaa uuden, traagisen näkökulman naisen asemaan sodassa.

Rukajärven tien syntyvaiheet olivat mutkikkaat. Tarinan taustalla ovat reservin majuri Pentti Perttulin kokemukset, joista kirjailija Antti Tuuri kuuli jo 1980-luvulla. Ensimmäisen "Tiedustelijat"-nimisen elokuvakäsikirjoituksen Tuuri kirjoitti vuonna 1992 – silloin elokuva oli tarkoitus tehdä yhdessä Talvisodan ohjaajan Pekka Parikan kanssa. Hanke törmäsi kuitenkin rahoitusvaikeuksiin. Parikan kuoleman jälkeen 1997 Tuuri ja tuottaja Marko Röhr ottivat yhteyttä ohjaaja Olli Saarelaan, jonka kansalaissotakuvaukseen Lunastus he olivat ihastuneet, ja ryhtyivät muokkaamaan käsikirjoitusta uudestaan tämän kanssa. Tausta-aineistona käytettiin myös Tuurin dokumenttikirjoja Rukajärven tiellä (1990), Rukajärven aika (1991) ja Rukajärven linja (1992). Varsinaisen elokuvassa käytetyn kertomuksen Tuuri muokkasi samalla romaaniksi Elämä isänmaalle. Prosessi oli pitkällinen, mutta lopputulos vakuutti sekä kriitikot että katsojat. Yleisö- ja arvostelumenestyksen jatkeeksi Rukajärven tie sai vielä seitsemän Jussi-patsasta: parhaan elokuvan, ohjauksen, kuvauksen, leikkauksen, musiikin, äänisuunnittelun ja lavastuksen palkinnot.