GUN CRAZY

 Gun Crazy on järkyttävän loistelias elokuva, joka erottuu Joseph H. Lewisin muusta tuotannosta kuin katulyhty erämaassa. En tiedä aivan tarkkaan miten tämä on selitettävissä. Joku ehdotti, että elokuvan onnistuminen voisi osittain johtua tuottajien, King-veljesten panoksesta, mutta Gun Crazyn parhaat puolet ovat juuri niitä jotka vain ohjaaja tarkasti ottaen voi tuoda elokuvaan: vauhdin, innostuksen ja dynaamisen rakenteen yhteisvaikutus. Nämä ainekset ovat kyllä havaittavissa muissakin Lewisin elokuvissa (etenkin teoksessa The Big Combo / Häikäilemättömät 1955), mutteivät siinä määrin että ne selittäisivät Gun Crazyn erinomaisuuden. Omalta edulliselta näköalapaikaltani näyttää siltä, että Lewis, saatuaan käsiinsä tietyn näyttelijöiden, tuottajien, käsikirjoituksen, budjetin ja aiheen yhdistelmän, pystyi ohjaamaan elokuvan, jossa hän jälkikäteen näyttää ylittävän itsensä. En tiedä, tekeekö tämä hänestä piilevän neron vai onnenpekan. En myöskään tiedä, mitä tämä merkitsee auteur-teorian tai muiden tekijyyden kaavojen kannalta.

Varmasti Gun Crazy kestää silti yksinäänkin. Siinä on tarkkuutta, älyä, väkivallan maniaa, jotka sijoittavat sen amerikkalaisen elokuvan eturiviin. Kyseessä on varhainen muunnelma Bonnien ja Clyden teemasta, jos kohta elokuvan Bonnie, Peggy Cummin edustaa myös 40-luvun "mustan lesken" perinnettä. John Dall on ujo, miellyttävä nuorukainen, joka jostakin tuntemattomasta syystä "yksinkertaisesti rakastaa aseita". Hän tapaa yhtä viehättävän nuoren naisen, joka samaten rakastaa aseita, mutta määrätystä syystä: jännityksen ja rahan takia. Vaikka he alussa ovat kuin viattomat kuherruskuukauden viettäjät, he vähitellen ajautuvat rikoksiin ja säälimättömään kuolemaan. Vaikka Dall ei rikollisen uransa aikana koskaan ole tappanut ketään, hänen viimein on pakko ampua Bonniensa, kun poliisinsaartoketju kiristyy heidän ympärilleen sumuisella suolla.

Lewis ei elokuvassaan alista toimintaa psykologialle. Toiminnalla on aivan oma elämänsä eikä päähenkilöillä monesti ole aikaa pohtia tai ymmärtää miksi he ovat sen uhreja. Päinvastoin kuin muut Bonnie ja Clyde –elokuvat (You Only Live Once,  They Live by Night, Bonnie & Clyde – jotka kaikki ovat hienoja elokuvia) Gun Crazy ei ole deterministinen tuomitun rakkauden tai runollisen nostalgian tarina. Asehulluudelle ei anneta mitään selityksiä – se vain on hullua. Vaikka Dallin esittämä nuorukainen on ilmeisen älykäs, hän ei koskaan pysty ymmärtämään, miksi hän ajautuu kohti rikoksia ja väkivaltaa tuollaista huimaavaa vauhtia. Missään toisessa elokuvassa ei tule yhtä välittömällä tavalla esille nuoruuden, toiminnan, seksin ja rikoksen amerikkalainen mania. Gun Crazy ei varmaankaan tarjoa paljon pohdintaa tai perspektiiviä, mutta verrattomalla tavalla se saa katsojan kokemaan miltä tuntuu olla ajajan paikalla.

– Paul Schrader (Cinema, Fall 1971)

Elokuvan yhteydessä esitetään Lewis Sodankylässä 1993, 5 min