RIKAS TYTTÖ

(En rik flicka), Suomi , 1939

 

 

Valentin Vaalan seurapiirikomedia Rikas tyttö, tuo "tyhjien seurapiirien kuvaus", kuten sitä on joskus luonnehdittu,  tunnetaan ennen muuta Sirkka Sarin (oik. Jahnsson) viimeiseksi jääneenä elokuvana. Filmauksien päätösjuhlissa Aulangolla 30.7.1939 sattunut tapaturmainen onnettomuus, jossa Sari menehtyi, heijastuu myös elokuvan lehdistöarvioihin: niissä yhtyvät ylistys ja kehitysmahdollisuuksien pohdinta.

Sari oli Vaalan oma löytö Viipurista, ensiesiintymisessään Niskavuoren naiset -elokuvassa hän oli vain 17-vuotias. Rikasta tyttöä tehtäessä Sarin asema oli jo vakiintunut, sillä hän oli Suomi-Filmin kuukausipalkkaisia näyttelijöitä.

Sari ei ollut kuitenkaan elokuvan ainoa tähti. Myös ensiesiintymisensä komediennenä tehnyt Lea Joutseno nostettiin arvosteluissa framille. Aamulehden Erve tiivisti tunnelmat: "Niin mainiota debyyttiä ei liene meillä vielä valkokankaalla nähty. Nti Joutseno on todella luonteva ja välitön, älykäs ja ilmevalmis. Vastedes jää todettavaksi, ovatko tämäntapaiset roolit hänen ainoa alansa, vai pystyykö hän ehkä vastaavanlaisiin saavutuksiin toisenkinlaisissa tehtävissä". Lea Joutsenosta tuli pysyvästi komedienne, monien mielestä sotavuosien paras.

Elokuvassa nähtiin myös miesdebytoija. Olavi Virta pääsi esittelemään repertuaariaan tunnetulla taidollaan. Hannes Häyrisellekin elokuva oli ensimmäinen iso rooli, joten Valentin Vaalalle ominaisesti ns. uusien kykyjen löytäminen ja käyttö oli elokuvassa vahvasti esillä.

Kerstin Bergroth oli jo vuonna 1921 kirjoittanut salanimellä Verna Kangas romaanin Rikas tyttö. Vuonna 1939 hän kirjoitti valinnoistaan Suomi-Filmin Uutisaittaan, sillä maassa käytiin arvokeskustelua eskapismista, tässä tapauksessa siitä, voiko Suomessa romaanin tai elokuvan aiheeksi ottaa kansainvälistä luksuselämää viettävät nuoret.

Ajan ilmapiiriin sopiva perustelu näinkin huikentelevaiselle aiheenvalinnalle löytyi lopulta kehityskertomuksesta: "Katselkaamme heitä sitä anteeksiantavammin, kun he kykenevät lopulta vapautumaan tylsästä turhuudestaan ja alkavat aavistaa elämän vakavampia, lämpimämpiä arvoja".
  
- Jari Sedergren 14.5. 2003