RANSKALAINEN ANIMAATIO 4: LADISLAS STAREVITCH

(Den franska animationen 4: Ladislas Starevitch/Ranskalainen animaatio 4: Ladislas Starevitch),

 

Puolalaissyntyinen mestari Wladyslaw Starewicz (1892–1965, myös Ladislaw Starewicz tai Ladislas Starevich / Starevitch) aloitti dokumentaristina 1909-1910: aiheena mm. Liettuan hyönteiset, mutta siirtyi pian animaatioon. Ensimmäinen elokuva valmistui van Kanjonkovin studioilla Moskovassa 1910. Hän teki omien sanojensa mukaan nukke-elokuvia  – ja näiden kanssa hän jatkoi työtään kuolemaansa saakka.
Starewiczin elokuvat ovat emotionaalisesti suunnattu lapsille, mutta ne arvioidaan nykyisin usein "oudoiksi", koska niihin sisältyy varsin groteskeja hahmoja ja tilanteita. Hänen nukkensa ovat melko realistisia, vain vähän ihmisenkaltaisuutta sisältäviä hahmoja eläimistä kuten sammakoista tai hyönteisistä sekä karhuista ja jäniksistä. Joskus animoidut hahmot ovat leluja tai esimerkiksi pirullisia kasviksia. Hänen nukke-elokuvistaan tuli Venäjällä varsin suosittuja ja Heinäsirkka ja muurahainen (1913) sai kiitosta itseltään tsaarilta.

Starewiczin elokuvat ovat alle viisitoistaminuuttisia ja ne hämmästyttävät teknisesti, vaikka niitä arvosteltaisiin nykyisillä mittapuilla. Nukkeja liikuttavia naruja tuskin erottaa monimutkaisilla näyttämöillä, joissa suuri joukko samanaikaisesti toimivia nukkeja kohtaa toisensa elävässä ympäristössä. Starewicz oli monipuolisuusihme, hän näytteli itse komediallisia rooleja, koristeli jopa kirkkoja, ja hänen on kerrottu herättäneen huomiota mitä ihmeellisimmillä asuillaan. Vallankumouksen jälkeen Starevicz muutti Pariisiin, jossa toimi nimellä Ladislas Starevich.
– Jari Sedergren eri lähteiden mukaan 1.10.2009

Les Contes de l'horloge magique
Ranska 2003. 63 min

Koostuu seuraavista elokuvista:
La Petite chanteuse des rues
Ranska 1924. 11 min
La Petite parade
Ranska 1928. 18 min
L’Horloge magique ou la petite fille qui voulait être une princesse
Ranska 1928. 14 min

Les Contes de l'horloge magique on kolmen Starevitchin 1920-luvun elokuvan kompilaatio: La Petite chanteuse des rues (1924), La Petite parade (1928) ja L’Horloge magique ou la petite fille qui voulait être une princesse (1928). Elokuvat on restauroinut Starevitchin lapsenlapsi Léona-Béatrice Martin. Kunkin tarinan välissä on Jean Rubakin luoma animaatiojakso, joita taustoittaa kellon tikitys. Kertojana toimii pitkän linjan ranskalainen näyttelijä Rufus ja musiikista vastaa elokuvasäveltäjä Jean-Marie Senia. Elokuvissa seikkailevat sekä oikeat näyttelijät että animoidut nukkehahmot, joiden rinnakkaiselo nivoutuu yhteen hätkähdyttävän sulavasti. Starevitch luo sillan kahden maailman, kuvitteellisen ja todellisen välille herättämällä eloon esineet ja vastaavasti muuttamalla ihmiset nukeiksi. Isoisän hahmo on kuin Starevitch itse: hän avaa pääsyn unimaailmaan, jossa aika jäsentyy uudelleen ja esineet saavat kummallisia merkityksiä. Starevitchin virtuoosimaisen tekniikan ja omalaatuisen estetiikan vaikutukset näkyvät muun muassa sellaisten nykypäivän elokuvantekijöiden töissä kuin Painajainen ennen joulua (Tim Burton, 1993) ja Paroni von Münchhausenin seikkailut (Terry Gilliam, 1988).

Kellontekijän pieni lapsenlapsi Nina, jota näyttelee tässä viimeistä kertaa isänsä elokuvassa esiintynyt Starevitchin oma lapsi Nina Star, alkaa unelmoida valtavan kellon äärellä. Tyttö muuttuu haaveissaan ensin katulaulajattareksi, sitten tinasotilaaseen rakastuneeksi balleriinaksi ja lopulta komeaa ritaria etsiväksi prinsessaksi. Merenneidot,  lohikäärmeet ja linnaan hyökkäävät rosvot lennättävät seikkailua eteenpäin kellon viisarien loppumattoman liikkeen lailla.

Le Rat des villes et le rat des champs
Ranska 1932. 15 min

Tarina maalaisrotasta, joka lähtee tapaamaan kavereitaan kaupunkiin. Matkalta ei puutu kommelluksia eikä hulvattomia tilanteita, ja tunnelma liippaa läheltä farssia. Rotat yrittävät järjestää ruuan, tanssin ja laulun vauhdittamat juhlat, mutta lähistöllä vaaniva kissa vaikeuttaa suunnitelmia. Hahmojen ilmeikkyys ja vauhdikas toiminta ovat omaa luokkaansa, ja viimeistään tällä elokuvalla Starevitch vakiinnutti paikkansa animaation historiassa.

- 21.3.2010 Maija Iltanen – eri lähteiden mukaan