PUOLUSTUSVOIMAIN KATSAUS 80 & RINTAMALOTTA & RIVILOTTA

Tuntemattoman sotilaan sekä kirjana että elokuvana saavuttaman jättiläismenestyksen jälkeen oli itsestään selvää, että markkinoille ennen pitkää ilmestyisi myös  lotta-aiheisia tarinoita kesäsotamme vaiheilta. Näin kävikin, ja filmiteollisuutemme nykyisin innokkaasti suosimaa tapaa noudattaen syntyi kiireimmän kaupalla myös elokuva. Tuulikki Rajan ensin Suomen Kuvalehden jatkokertomuksena, sitten Otavan kustantamana romaanina ilmestynyt "Rintamalotta muistelee" tarjoaa kuitenkin jokseenkin vähäiset mahdollisuudet kunnollisen elokuvan syntymiseen. Tähän tavoitteeseen se on ehdottomasti liian pinnallinen ja köyhä, mutta kaikeksi onneksi ohjaaja Aarne Tarkas on pitkästä aikaa saanut oikean hengen päälle ja omalla henkilökohtaisella panoksellaan melkoisesti edesauttanut tarinan kohoamista ajanvietteellisesti kohtalaisen onnistuneelle tasolle.

Tarkaksen käsikirjoitus on ehkä joitakin dialogipaikkoja lukuunottamatta sujuvaa rutiinityötä hänen ohjauksensa vaikuttaessa kauttaaltaan erittäin joustavalta ja sävyissään onnistuneelta. Tarkaksen työssä on tällä kertaa hallitsevana piirteenä koruttomuus ja vaatimattomuus, pyrkimys eleettömään aitouteen. Kuvatut välähdykset viiden lotan teltasta ja kämpästä, heidän aamukahinoistaan, tunnelmien vaihtumisesta, pienistä yhteenotoista ja sen takaisesta reilusta toveruudesta tuntuvat uskottavilta ja ovat koko ajan erinomaisen luontevia ja kiintoisia. Esko Töyri antaa hyvällä kuvauksellaan oikean panoksen elävyyteen, ja Tarkas osoittaa melkoisia kertojan kykyjä, kun saa pysyä toiminnallisuudessa tarvitsematta turvautua taiteellisuuteen. Kyynelehtiviin tunnelmiin ei eksytä ja eräitä tyypillisyyksiä lottien sodanaikaisissa käytöstavoissa on osuvasti ikuistettu. Terveen huumorin valossa on tuotu näkyviin tuttuja naisellisia "horjahduksia" (kissa) ja kaiken ohessa annettu samalla siekailematonta kuvausta todellisen työteliään rintamalotan karuista oloista ja työstä.

Elokuvan tarina keskittyy syksyn 1941 hyökkäysvaiheeseen ja päättyy Petroskoin valtauksen jälkeiseen aikaan. Kuvaus alkaa siitä, kun yksi lotista, Irma, matkustaa komennettuna rintamalle, ja päättyy siihen, kun Irma Petroskoin valtauksen jälkeen pääsee lähtemään lomalle. Rintamalotta kuvattiin kesällä 1956 edellisenä talvena takaisin luovutetun Porkkalan maastossa, joka oli vielä täynnä muistummia venäläisten vuokrakaudesta. Eräs elokuvan erikoisuuksia on, että siinä ei ole lainkaan taustamusiikkia: näin Tarkas halusi korostaa tarinan autenttisuuden tuntua.

-Leo Nordbergin (US 6.11.1956), Paula Talaskiven (HS 3.11.1956) ja muiden lähteiden mukaan