PAREMPI KUIN BECKHAM

Kulttuurisen identiteetin etsinnän, nuoren tytön kasvutarinan ja jalkapallon sujuvaksi komediaksi sulattava Parempi kuin Beckham oli menestys. Sen ensi-ilta sattui sopivasti yhteen Britanniassa pinnalla olleen Intia-kiinnostuksen kanssa. Lisäksi sen tarinassa oli runsaasti yleisinhimillisiä, erityisesti nuoria koskettavia teemoja, jotka tasasivat sen tietä lippuluukulla.  Päähenkilö, 18-vuotias Jess Lontoon Hounslown lähiöstä, ihailee jalkapalloilija David Beckhamia ja liittyy paikalliseen naisten jalkapallojoukkueeseen. Hänen vanhempansa ovat Intian Punjabista ja hartaita sikhiläisiä, joiden mielestä tyttären tulisi panostaa koulutukseen ja päästä kunnon naimisiin, intialaisen kanssa. Jessin vanhempi sisar Pinky näyttää esimerkkiä: häät ovat jo ovella ja häiritsevät pahasti Jessin nousevaa jalkapallouraa.

 Ohjaaja Gurinder Chadha paneutui Britanniassa asuvien intialaisten identiteettiin jo kiitetyllä debyyttielokuvallaan Bhaji on the Beach (1993). Siinä Birminghamissa asuvat intialaisnaiset lähtevät ryhmämatkalle kohti Blackpoolin rantalomaparatiisia. Irtiotto arjesta ja traditiosta komedian kaavussa määrittää myös Beckhamia. Bhajin tavoin se pureutuu myös Britannian laajan intialaisväestön ristiriitaiseen kulttuuriseen identiteettiin. Jessin vanhemmat esitetään tiukasti traditioihin tukeutuvina, jyrkkyydessään koomisina hahmoina. Heidän vastapoolinaan on Jessin kulttuurinen sopeutuminen, hän jopa ottanut omakseen brittien kansallislajin jalkapallon. Kyse ei kuitenkaan ole ainoastaan harrastuksesta vaan siitä, mikä kussakin kulttuurissa on hyväksyttävä naiseutta. Jess ja hänen sisarensa edustavat tässä suhteessa kolikon vastakkaisia puolia. Perusbrittiläisyyttä edustava Jules (Kneightley) valottaa teemaa valtaväestön näkökulmasta.

Vaikka elokuvassa on vakavia aineksia perheestä, naiseudesta ja brittiläisestä sosiaalisesta todellisuudesta, kriitikot ovat puuttuneet elokuvan muotoon, esitystavan kepeyteen ja stereotyyppisiin henkilöhahmoihin, jotka kumpuavat lajityypiksi valitusta komediasta. Chadhalle tyylilaji on toki hyvin tietoinen valinta. Komedian avulla elokuva ja sen teemat saavuttavat katsojia, joille intialaisyhteisön tavat ja kulttuurisen identiteetin ongelmat jäisivät muuten vieraiksi. Eräässä haastattelussa Chadha kertoi ylpeänä elokuvan vetäneen manchesterilaisen elokuvateatterin täyteen englantilaisia nuoria heti paikkakunnalla olleiden rotumellakoiden jälkeen. Texasissa eräs intialainen katsoja oli kiittänyt ohjaajaa elokuvasta, enää häntä ei luulla arabiterroristiksi. "Minulle nämä kaksi tapahtumaa merkitsevät enemmän kuin elokuvan 75 miljoonan lipputuotot." Tapaukset kertovat paitsi elokuvan myös jalkapallon liennyttävästä voimasta sosiaalisten ja kansallisten ristiriitojen maailmassa.

– Sight and Sound, May 2002 ja muiden lähteiden mukaan Pasi Nyyssönen 6.6.2006.