MURHAAJA TUNTEMATON

László Ranódy (1919-1983) on eräs unkarilaisen elokuvan nousuun voimakkaimmin vaikuttaneista persoonallisuuksista. Hän nousi sodan jälkeen nuoresta lakimiehestä Unkarin elokuvastudion taiteelliseksi johtajaksi, ja hänen panoksensa oli keskeinen monissa sosialistisen Unkarin ensimmäisissä elokuvissa. Ranódyn omissa elokuvissa on lähes poikkeuksetta runollinen, herkkävireinen, syvällisesti havainnoitu, kriittinen kokonaisote. Erityisen lahjakas hän on lasten ja nuorten käsittelyssä.

Murhaaja tuntematon oli Helsingissä levityksessä yhden viikon ajan Bio-Biossa marraskuussa 1958; elokuva on jäänyt niin unohduksiin, että edes Markku Tuuli ei tiedä mainita sitä Suomessa esitettyjen unkarilaisten elokuvien luettelossaan. Elokuvan mainetta on pitänyt yllä ainoastaan Risto Hannula, jonka vihjeen perusteella kopio nostettiin esille elokuva-arkistoon hiljattain tulleesta talletuksesta. Hannula (nimimerkki Rihla) propagoi elokuvaa pitkin syksyä 1958 Ylioppilaslehdessä: "Elokuva on Orson Wellesin Pahan kosketuksen rinnalla alkavan viikon suuri tapaus. Ranódy on hallinnut laajan kollektiivikuvauksensa erinomaisella tavalla, ja vaikka hän on epäilemättä saanutkin vaikutteita Italian neorealismista (siihen viittaa varsinkin tuore miljöön käsittely), on hänen ohjausotteensa erittäin persoonallinen. Temaattisesti elokuva on sukua Cayatten teoksella Ennen vedenpaisumusta. Hillityt, mutta ainutlaatuisen intensiiviset näyttelijäsuoritukset ja aivan loistavat lapsimuotokuvat kuuluvat nekin Ranódyn elokuvan ansiokkaimpiin puoliin" (Ylioppilaslehti 14.11.1958). Elokuvan kadottua ohjelmistosta viikossa Hannula totesi: "Yhdessä Jack Garfeinin Kiusaajan kanssa se jää täten kiistelemään vuoden laiminlyödyimmän huomattavan elokuvan asemasta."

Murhaaja tuntematon on jälleen esimerkki Unkarin elokuvan hämmästyttävän korkeasta tasosta: valmis, selkeä ja määrätietoinen teos, joka pohtii pasifistista teemaansa uudesta, tavallista sotakulmasta avarammasta näkökulmasta katsottuna. Toiseen maailmansotaan on saavutettu aikaperspektiivi, joka tekee mahdolliseksi ongelman kehittelemisen syiden ja itse sotatilanteen selvittelystä kohti laajempia yhteyksiä. László Ranódyn ohjaaman Murhaaja tuntematon -elokuvan keskushenkilöt ovat sen sukupolven lapsia, joilla ei enää itsellään ole välittömiä muistoja sodasta, mutta jotka kuitenkin tuntevat sen vaikutuksen heijastuvan vanhemmistaan ja perhe-elämästään. Vertasin viime viikolla Ranódyn elokuvaa Cayatten Ennen vedenpaisumusta -teokseen, jonka perusasetelma on samantapainen. Cayatten nuoret ovat kuitenkin sen verran vanhempia, että he pystyvät tietoisesti tajuamaan sekä menneen että uhkaavan sodan vaikutuksen ja reagoivat siihen epätoivoisella tavalla. Ranódyn elokuvan lapset kokevat ahdistuksensa epämääräisemmin, he joutuvat tekemään johtopäätöksensä vanhempiensa kiertelevien ja vihjailevien vastausten perusteella, mutta juuri tämän vuoksi sitäkin tuskallisemmin. – Rihla (Risto Hannula), Ylioppilaslehti 21.11.1958

 AA 1989