LUPAUS

Kotimainen elokuvateollisuus on tarttunut lotta-aiheeseen huomattavan vähän, vaikka sotaelokuvalla onkin Suomessa vahvat perinteet. Niin Edvin Laineen (1955) kuin Rauni Mollbergin (1985) Tuntemattomissa sotilaissa lottakuvausta on tuskin ollenkaan, mikä liittynee Väinö Linnan romaanin aikoinaan käynnistäneeseen keskusteluun lottien moraalista. Sota-aikana ja sotien jälkeen lotta-aiheeseen tarttui fiktioelokuvissa ainoastaan Orvo Saarikivi (Tyttö astuu elämään,  1943) ja Aarne Tarkas (Rintamalotta, 1956), mutta kumpikaan elokuvista ei saavuttanut huomattavaa suosioita. Vasta 1990-luvulla Taru Mäkelän dokumentti Lotat (1995) ja draamaelokuva Pikkusisar (1999) käynnistivät lotta-aiheen laajemman käsittelyn elokuvissa.

Uudelleenarvioinnista huolimatta Lotta Svärd Säätiö (vuoteen 2004 asti Suomen Naisten Huoltosäätiö) koki, että aiheesta olisi aika tehdä kattava elokuva lottien omasta näkökulmasta. Lottaelokuvan idea oli itänyt Lottasäätiön silloisen puheenjohtaja Tellervo Hakkaraisen ja kirjailija Inkeri Kilpisen mielissä pitkin 1990-lukua. Konkreettinen valmistelu aloitettiin vuonna 2000 ja päärahoittajana toimi säätiö itse. Lotista muodostettu kuusihenkinen seurantaryhmä myös kommentoi elokuvan tekoa ja valvoi lottakuvan oikeellisuutta. Lopulta Elina Halttunen työsti Kilpisen käsikirjoituksen elokuvalliseen muotoonsa, ja Ilkka Vanne pyydettiin ohjaamaan elokuva. Lupaus -elokuva sai ensi-iltansa joulukuussa 2005, ja siinä kerrotaan Lotta Svärd -järjestön historiaa kolmen talvi- ja jatkosotaan osallistuneen lotan kautta.

Lupauksen alussa 19-vuotias Mona on juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja haaveilee eläinlääketieteen opinnoista Oslossa. Monan sisar Anna puolestaan suunnittelee häitä ja omaa perhettä, ja heidän ystävänsä Ruth on päättänyt opiskella teologiaa. Rintamalla elämäntilanteet ja tulevaisuuden suunnitelmat kuitenkin muuttuvat. Lotat on elokuvateollisuudessa totuttu näkemään sairaanhoitajien tai muonittajien rooleissa, minkä vuoksi Lottasäätiö halusi Lupauksen lottien tekevän  työtä, joka aiemmin oli jäänyt vähemmälle huomiolle. Tämän vuoksi Mona on eläinlääkintälotta, Anna ilmavalvonta- ja valonheitinlotta, ja Ruth työskentelee kuolleiden evakuoimiskeskuksessa. Elokuva keskittyy viiteen vuoteen Monan, Annan ja Ruthin elämässä vuodesta 1939 vuoteen 1944, mutta tarina ulottuu aina vuonna 1956 tapahtuneeseen Porkkalan palautukseen.

Lottien yksityiselämän ohella elokuva keskittyy kuvaamaan heidän tekemäänsä työtä ja arkea rintamalla. Lupauksen julkilausuttuna pyrkimyksenä oli aiemmin vääristyneeksi koetun lottakuvan oikaiseminen. Tämän vuoksi elokuva sai osakseen myös kritiikkiä liian ihanteellisen ja puhtoisen lottakuvan luomisesta. Entisten lottien taholta elokuva on kuitenkin saanut paljon kiitosta, koska he kokivat saaneensa elokuvan kautta äänensä vihdoin kuuluville.

–Tiina Suutala 18.11.2009

Lähteet: Tiina Kinnunen: Kiitetyt ja parjatut. Lotat sotien jälkeen (2006). & Elina Halttunen: Lupaus. Kirja elokuvasta ja elokuvaksi kirjoittamisesta (2005).