LIMONADI JOE

(Limonádov_ Joe/Limonad Joe), Tshekkoslovakia , 1964

 

"Tämä elokuva on omistettu niille Villin lännen hiomattomille timanteille, sankareille jotka vihasivat vääryyttä ja puolustivat Lakia." - Motto elokuvasta Limonádový Joe aneb Konská opera

Limonadi Joe ilmestyi aikakauslehden novelleihin tsekkiläisen kulttuurin hahmoksi 1940-luvulla. Tarinoita kirjoitti Jiří Brdečka, jonka ohjaaja Oldrich Lipský rekrytoi käsikirjoittajaksi elokuvaansa. Lopputulos symboloi 1960-luvun Amerikka-intoilua kaikkialla Euroopassa, myös Suomessa, jossa Aarne Tarkaksen ja Pertti "Spede" Pasasen lännenparodiat muodostivat 1960-luvun sketsiviihteen kulmakiviä sekä valkokankaalla että televisioruudussa.

Tarinan taustan muodostaa Arizonan Stetson Cityssä sijaitseva Liipasin-Viskille nimetty saluuna, tutkijan mukaan muistuma ja toistuma vuoden 1911 Arizona Bill -elokuvasta – mykän elokuvan tinttaus ja valaistus ovat selvästi olleet Limonadi Joen ihanteena. Saluunan omistaa Doug Badman (suom. "Tiukka Pahis"). Juomapaikan viinankatkuista ilmapiiriä halkoo honkytonkpianon kilkutus, kunnes tilan valtaa tappelu, jossa pullot särkyvät kilisten takaraivoihin ja pöydät lentävät ikkunoiden läpi. Tuoksinasta välittämättä baarimikot putsaavat tyynenä lasejaan vain kumartuakseen väistämään lentäviä esineitä tai ihmisiä. Yhtä välinpitämätön on pelipöydän äärellä istuva omistaja ja muut saluunan kantahahmot, joille maistuu viski. Sarjakuvien mallia ylistävän tappelun tuiske rauhoittuu kun ilomielinen tanssijatar laulaa laulunsa tässä hevosoopperassa, joka on saanut vaikutteita mm. Weimarin tasavallan kabareista. Lopulta on aika sankarille, Kolaloka-limonadia juovalle tekijämiehelle ja hänen tunteita herättävälle tyttärelleen, johon ainakin joku aina rakastuu. Samaan aikaan toisaalla kaupungissa ryöstetään pankkia Hogo Fogon johdolla. Asetelma on valmis toiminnalle – loppua kohden on selvää, että vastakkainasettelun aika lännensankareille ja roistoille on tullut.

Limonadi Joe ei seuraa Tsekkoslovakian Uuden aallon latuja muuten kuin anarkistisessa herkkyydessään. Samalla elokuva on osoitus eurooppalaisesta rakkaudesta amerikkalaisen elokuvan ja sarjakuvan perinteeseen ja se on mainio esimerkki siitä kuin Amerikan Länsi oli haluttua tuontitavaraa Euroopan Idässä. Saman perinteen osia Idässä ovat kapitalismin ja sen hedelmien peittelemätön ylistys, Coca-Colan suosio, Lännen perhemalli ja lapsenomainen ilo loputtomasta paukuttelusta. Limonadi Joe ei jätä liioittelematta yhtäkään lännen elokuvan klisettä.

Jari Sedergren 27.8.2009