LEIJONAN MERKKI
7.06. sunnuntai 20:00
(Le Signe du lion/I lejonets tecken), Ranska , 1959
Jess Hahn, Van Doude, Michèle Girardon
suom. tekstit/svenska texter
S
103
2. esitys/visningen
Eric Rohmer saavutti 1960-luvun loppupuolelta lähtien suuren suosion ”moraalisten tarinoiden” sarjallaan. Hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa Leijonan merkki oli kuitenkin taloudellinen epä-onnistuminen, ja Rohmer ehti arvostella kitkerästi mainoskoneistoa elokuvan viruksena: ”Se vääris-tää kaiken katsojan mielihyvästä kriitikkojen arviointeihin saakka. Siitä leikistä on kieltäydyttävä. Väitetään, että se olisi mahdotonta; ainoaksi mahdollisuudeksi jää amatöörifilmien tekeminen. Mi-käpä siinä, niitä minä nyt teenkin, tai ainakin melkein.”
Rohmer omisti aikansa informaatioelokuville ja didaktisille tv-ohjelmille. Tästä voisi ehkä luulla, että Leijonan merkki jäi huonoille osille kuivuuttaan. Itse asiassa se on hauska, runollinen, irvokas ja hellä kuvaus boheemimuusikosta nimeltä Pierre, joka kuulee perinnöstä, järjestää kekkerit, lainaa rahaa ja saa tietää, että uutinen onkin perätön: rahat ovat menneet saksalaiselle serkulle. Hän ajau-tuu clochardiksi, pultsariksi, hortoilee helteisessä Pariisissa, miettii häilähtävän hetken ajan itse-murhaa, tapaa tuskaisan yksinäisyyden päivien jälkeen hampparin, jonka kanssa esittää katukahvi-loissa irvokasta oopperaparodiaa ja raahailee tätä lastenvaunuissa.
– Peter von Baghin (Elokuvan historia, 1975) ja Jonas Siman (1967) mukaan