LE SILENCE DE LORNA

Le Silence de Lorna (2008) – ja parhaan käsikirjoituksen palkinto Cannesissa. Albanialaisen siirtotyöläisen tarina kypsyi tarkkaan taustoitettuna useita vuosia. Lorna on veljesten ensimmäinen aikuisen naisen muotokuva, ja se nostaa taas uuden peilin katsojan eteen: miten minkäänlainen inhimillisyys, mitkään arvot voivat säilyä tässä säälimättömän ihmiskaupan maailmassa? 
***
Belgialaiset veljekset Jean-Pierre ja Luc Dardenne luotaavat jälleen tarkan katseensa nyky-Eurooppaan. Dardennet ovat kahdesti voittaneet Cannesin Kultaisen palmun (Rosetta 1999, Lapsi 2005) ja ovat olleet peräti neljästi ehdolla pääpalkinnolle – viimeksi keväällä 2008 elokuvallaan Lorna’s silence (Le Silence de Lorna 2008).

Dardennen veljesten elokuvat ovat vaatimattoman oloisia mutta silti voimakkaita tarinoita raadollisesta maailmasta, joiden päähenkiöiden kohtalot ovat useimmiten sydäntä särkevän riipaisevia. Lornan hiljaisuus on koskettava kertomus tämän päivän eurooppalaisuudesta, irrallisuudesta ja juurettomuudesta.

Teema tuntuu lävistävän veljesten fiktiotuotantoa muutenkin. Samalla näihin fiktiivisten tarinoitten realistiseen, lähes dokumentaarisesti tallennettuun maailmaan ja kuvaukseen heijastuu vahvasti Dardennejen tausta dokumenttielokuvien tekijöinä. Tuloksena on riisuttua, puhdasta elokuvakerrontaa.

Arta Dobroshi esittää kolmekymppistä albanialaisnaista Lornaa, joka asuu Belgiassa. Hän haaveilee paremmasta elämästä miesystävänsä Sokolin (Alban Ukaj) kanssa, mutta elää järjestetyssä avioliitossa Claudyn (Jérémie Renier) kanssa. Avioliittobisnestä pyörittävä Fabio (Fabrizio Rongione) suunnittelee Claudyn tapattamista paremman naimakaupan toivossa. Elokuvan painopiste siirtyy tilanteesta toiseen ajalehtivan Lornan ratkaisuihin, moraaliseen heräämiseen ja syyllisyyden murskaavuuteen.

Elokuvan roolihahmot – jälleen kerran – ovat tilanteen vankeja, joiden on mahdoton irrottautua nykyhetkestä, ennalta sovitusta. Moraaliset valinnat ovat läsnä, mutta niihin on vaikea päätyä. Dardennet tarkastelevat henkilöhahmojaan viileän etäisesti, jopa kolkosti. Silti jostain kumpuaa vilpitön sääli ja myötätunto näitä henkilöitä kohtaan.

Dardennen elokuvista La Promesse (1996) ja Lapsi (2005) tuttu Jérémie Renier esittää narkkaria uskottavasti, alleviivaamatta. Rankka rooli on luontevaa jatkoa Lapsen mielenmaisemaan.

(KR 18.3.2010)