ON LAUTALLA PIENOINEN KAHVILA

17.02. keskiviikko 17:00

(Flottarkärlek), Suomi , 1952
Tuija Halonen, William Markus, Siiri Angerkoski, Kalle Viherpuu
käsikirjoitus Tatu Pekkarinen iskelmästään
S
91

 

On lautalla pienoinen kahvila (1952) on esimerkki sekä perinteisestä tukkilaiselokuvasta että Suomen Filmiteollisuuden 1950-luvun alun ns. rallilinjasta, jossa näytelmäelokuva rakennetaan tunnetun iskelmän varaan. Thure Bahne sai elokuvaohjaajan puikot ensi kerran. Menestyksen takasi Kipparikvartetti,­ joka laulaa, mutta ei näy.
***

Tatu Pekkarisen tarttuva iskelmä "On lautalla pienoinen kahvila" (1951) on epäilemättä hyvin tunnettu suomalaisen iskelmämusiikin helmi, ainakin vähääkään vanhemman väestön parissa se osataan rallatella ilman sanoja, vaikka sitä ei kulttuurihistorian perinteitä vaalivassa karaokessa voidakaan kuulla. Syy tähän on selvä, laulun nimeä kantava elokuva oli ilmestymisvuotensa 1952 suosituin kotimainen elokuva.

Suomen Filmiteollisuus ja sen johtaja Toivo Särkkä omaksuivat 1950-luvun alussa ns. "rallilinjan", jossa pitkän näytelmäelokuvan juoni rakennettiin yhden tunnetun iskelmän varaan. Monet niistä ovat tuttuja suomalaisen elokuvan ystäville: Kaunis Veera (1950), Rovaniemen markkinoilla (1951) aloittivat linjauksen ja muutamassa vuodessa linjaan liittyivät Muhoksen Mimmi (1952), Lentävä kalakukko (1953), Me tulemme taas (1953), Minä soitan sinulle… illalla… (1954) ja Kaksi vanhaa tukkijätkää (1954). Yhdistävä tekijä oli siis nimisävel, ei lajityyppi, joka vaihteli.

On lautalla pienoinen kahvila on Thure Bahnen esikoisohjaus. Bahne oli kokenut näyttelijä: suurin nimirooli hänellä oli elokuvassa Ballaadi (1944), joka on Fredrik Paciuksen biopic eli elämäkertaelokuva. Ohjaajan kutsumusta Bahne oli toteuttanut oopperassa. Käsikirjoituksen tekoon osallistui Toivo Särkkä, joka jopa sanoitti Kalle Viherpuun esittämän laulun "Oli mulla pappani kartanossa…". Elokuvan työnimen mukaisen "Savotan Sanni"-laulu on Erkki Salaman käsialaa, levylle sen on laulanut 1938 Matti Jurva ja Ramblers-orkesteri. Muuten suurin osa sanoituksista on Tatu Pekkarisen ja sävel Harry Bergströmin, joka alun perin itse asiassa kuului Kipparikvartettiiin – vai pitäisikö sanoa Kipparikvintettiin – viidentenä jäsenenä. Elokuvan nimi-iskelmän esittää Kipparikvartetti, jota ei elokuvassa nähdä – komeaäänisen kvartetin sijaan esillä pasteeraa nelikko Aarne Helen, Armas Jokio, Anton Soini ja Kalle Viherpuu.

Wlliam Markukselle tukkijätkä-metsänhoitajan rooli oli viimeinen näyttelijänä. Kymmenen roolin ura oli alkanut Valentin Vaalan Dynamiittitytössä (1944). Edessä oli ura Suomen Filmiteollisuuden ohjaajana. Bahnekin jatkoi kahden elokuvan verran, kun hän sai ohjattavakseen Eddie Stenbergiltä keskeneräiseksi jääneen elokuvan Se alkoi sateessa (1953) ja komedian Onni etsii asuntoa (1954).

– Jari Sedergren 17.2.2010