LADYBIRD LADYBIRD

Ladybird Ladybird (Ken Loach, Iso-Britannia 1994). Yritys päästä niin lähelle kuin mahdollista. Rakkaus elämään sellaisena kuin se on. Samaa maata tallaavien ihmeellisten ihmisten meissä herättämä hämmästys. Usko elokuvataiteen kykyyn päästä lähemmäksi todellisuutta kuin mikään toinen taidemuoto. (Lukas Moodysson)
***
Brittiohjaaja Ken Loach (s. 1936) tunnetaan vahvana ja realistisena / naturalistisena taipuvaisena työväenluokkaisen kulttuurin filmatisoijana. Niin myös tällä kertaa. Tarinan juju on lastenkamarista, jossa rallatellaan "Ladybug, ladybug, Fly away home. Your house is on fire, And your children will burn." (Ladyötökkä on tietysti leppäkerttu, ladybird ).

Karaokebaareissa viihtyvällä ja särmikkäällä Maggiella on neljä lasta, kaikki eri miesten kanssa. Maggien holtittomuuden vuoksi kotona syttyy tulipalo ja sosiaaliviranomaiset puuttuvat tilanteeseen viemällä lapset pois. Maggie on murtua, mutta baarituttu, paragualaissyntyinen Jorge auttaa ystävää hädässä. Kaksikko perustaa perheen, sillä sitä viranomaiset haluavat – mutta kun Maggie tulee raskaaksi, viranomaiset haluavat myös lapsen. Tilannetta ei helpota se, että Jorgen perässä on myös sikäläinen ulkomaalaisvirasto.

Ken Loachin sormi kohdistuu brittiviranomaisiin vaikka realistisena kauhukuvana tarina on universaali. Sosiaalityöntekijät, lakimiehet ja ulkomaalaisvirasto tekevät usein uuden ja paremman helvetin niille, joilla se on jo ennestään. Juridinen maailma ei ohjaajalle ole vieras, sillä hän on itse asiassa opiskellut oikeustiedettä Oxfordissa, St Peter's Collegessa. Maggie osaa olla hankala, itsensä pahin vihollinen, mutta niin ovat viranomaisetkin hänelle. Baareja kiertäneet tunnistavat helposti tyypin: tämän kaltainen Maggie löytyy jokaisesta kylästä.

Maggieta esittää loistavasti valkokankaan ensikertalainen, stand up -koomikko Crissy Rock. Loaching käsikirjoitukset ovat jälleen kerran hiottu niin pitkälle, ettei paperinmausta tai epäuskottavuudesta ole jäljellä tippaakaan. Tämä korostaa Loaching perimmäistä tavoitetta näyttelijöiden suhteen: näiden pitää vaikuttaa luonnolliselta ja ennen muuta rehelliseltä.

Elokuvan tekemisen aikaan Ken Loach jätti kolmenkymmenen vuoden jälkeen aiemmin kannattamansa sosialisteihin lukeutuvan Labour-puolueen. Hän asettautui eurovaaliehdokkaaksi vuonna 2004 Englannissa ja Walesissa perustettuun uuteen vasemman laidan poliittiseen puolueeseen, jonka nimi on Respect – The Union Coalition. Respect on saanut nimensä englanninkielen sanoista kunnioitus, tasa-arvo, sosialismi, rauha, ympäristötietoisuus, yhteisö ja ammattiyhdistysaate.

Jari Sedergren 20.4.2010