KOMISARIO PALMUN EREHDYS

Komisario Palmun erehdys (1960) on Matti Kassilan rikoskomedia, rakastetuin sarjasta. Waltarin käsikirjoituksen lisäksi suosion takasivat Joel Rinteen kuolematon komisario, etsivää vallattomasti näyttelevän Leo Jokelan ja Matti Raninin luoma moderni poliisivirkamies. Tarinassa selvitellään boheemin seurapiirin elämää häirinnyttä kuolemantapausta Helsingissä.
***
Mika Waltarin ensimmäinen Komisario Palmu -romaani ilmestyi vuonna 1939. Teos Kuka murhasi rouva Skroofin? voitti silloisen Pohjoismaisen salapoliisiromaanikilpailun. Seuraavana vuonna julkaistiin Komisario Palmun erehdys, jonka filmausoikeudet Suomen Filmiteollisuus pian osti. Aiheeseen tarpeeksi kiinnostunutta ohjaajaa ei vain tahtonut löytyä. Pitkähkön suostuttelun jälkeen sai maisteri T. J. Särkkä Matti Kassilan tarttumaan työhön syksyllä 1959.

Tapansa mukaan teki ohjaaja itse elokuvakäsikirjoituksen. Koska Waltarin aihe ei Kassilan mielestä ollut vahva rikostarina, painotti hän erityisesti komediallista sävyä ja henkilöhahmoja. Pääosaan ohjaaja alunperin kaavaili Aku Korhosta. Korhonen ei kuitenkaan enää sairaudeltaan kyennyt filmauksiin. Niinpä Kassila päätyi Joel Rinteeseen, ajateltu pyknikkomainen komisario muuttui autoritaariseksi poliisimieheksi. Palmun itsevaltaisuus sai myös parodisen luonteen, sillä Kassilalla oli hahmolleen kaksi esikuvaa: J. K. Paasikivi ja T. J. Särkkä.

Komisario Palmun lisäksi katsojia hauskuttavat häntä avustavat etsivät (Matti Ranin ja Leo Jokela). Heidän komiikkansa ei missään vaiheessa irtaudu kokonaisuudesta, vaan he toimivat ikään kuin tapahtumien ja vuorosanojen ilmekuorona, kommentoijina. Tuntuu siltä, että kerrankin Suomessa uskallettiin luottaa tavallista hillitympään elokuvakomiikkaan. Leo Jokelan uran kohokohtiin kuulunee hänen lauluesityksensä Kämpin kabinetissa.

Matti Kassila säilytti Komisario Palmun erehdyksessä romaanin tapahtuma-ajan, 1930-luvun. Waltarin huvitteleva ote ihmiskuviin ja ympäristöön siirtyi lähes sellaisenaan filmille. Kamera kiertää Helsingin keskustassa ja piirtää karikatyyrimäistä kuvaa englantilaisittain sävytetystä yläluokasta. Rikoksen uhri jää vain jonkinlaiseksi poispyyhittäväksi tahraksi waltarimaisen kauniissa ja dynaamisessa kaupungissa. Rikoskin nähdään yksilöllisenä, ei yhteiskunnallisena tekona.

Monet hyvät näyttelijäsuoritukset ja tiivis käsikirjoitus tekevät Komisario Palmun erehdyksestä nimenomaan sujuvan elokuvan. Se on suomalaisittain melkoinen saavutus.

– Vesa Ville Mattila (Matti Kassilan haastattelun mukaan)